Riikka-Maria Rosenberg / Kati Vuorento / Tammi 2023 / arvostelukappale Saara ja naakka on kirja täynnä kauneutta, menneiden aikojen lumoa, salaperäisyyksiä ja vähän seikkailuakin. Lukija pääsee eläinrakkaan Saaran ja puhuvan Petersson-naakan mukana nykyhetkestä vuoteen 1779 ja siellä aatelisperheen kartanoon. Kartanossa asuvasta paronin pojasta, Alexander von Baumgartnerista, tulee Saaran ystävä, vaikka lapset tietenkin oudoksuvat toistensa puheita ja tapoja. Kirjan lopussa on kiva tieto-osio 1770-luvun elämästä ja vähän tuon ajan sanastoakin. Riikka-Maria Rosenbergin kirjoittama Saara ja naakka on ihastuttava romaani, mutta sanastoltaan ja rakenteeltaan ei helpoimmasta päästä. Kirja onkin oiva sanavaraston kasvattaja sujuvasti lukeville. Tarina vetoaa todennäköisesti parhaiten historiasta ja eläimistä kiinnostuneisiin isompiin alakoululaisiin. Voisin kuvitella, että omia lapsiani pohdituttaisivat etenkin kuvaukset tyttöjen ja eläinten oikeuksista ja yhteiskunnan luokka

Lainasin hiljattain kirjastosta yhden kivoimmista  Astrid Lindgrenin kuvakirjoista:   Osaa Lottakin ajaa .  Hain kirjan juhlistaakseni uuden pyöräilykauden alkua ja sitä, että pienimmänkin pyöräilijämme menopelistä on nyt otettu apupyörät pois.  Pukarikadulla asuva viisivuotias Lotta on Peppi Pitkätossun tavoin hyvin voimaannuttava päähenkilö. Lotta on päättäväinen, sisukas, tarmokas, rohkea ja osaa omasta mielestään mitä vain, ainakin salaa. Lotta on viisihenkisen perheen kuopus ja haluaisi tietenkin tehdä kaikkea sitä mitä isoveli Janne ja isosisko Minnakin saavat tehdä.  "Lotta katseli, kuinka Janne ja Minna ajoivat polkupyörillä alas mäkeä niin että viuhui. Ei ihme, että häntä harmitti!" Lotalla on kyllä kolmevuotislahjaksi saatu kolmipyöräinen, mutta se on hänen mielestään "rämä pikkulasten pyörä". Kun hän ei viisivuotissyntymäpäivänään saakaan toivomaansa isompaa pyörää, hän päättää pihistää naapurissa asuvan Vuorisen tädin romuvajassa lymyi

Ronja ryövärintytär   odotti pitkään kirjahyllyssämme oikeaa hetkeä tulla luetuksi. Aloitimme kirjan jo kertaalleen viime vuoden puolella, mutta silloin se tuntui lapsista vielä liian hurjalta. Pari viikkoa sitten kuin yhteisestä päätöksestä lapset kysyivät, että ruvettaisiinko nyt lukemaan  Ronjaa , ja mehän ruvettiin! Jos jostain lastenkirjasta voi käyttää sanaa väkevä, niin  Ronja ryövärintyttärestä .  Astrid Lindgrenin  klassikko on ennen kaikkea tarina ystävyydestä, mutta kirja kertoo myös rohkeudesta, tasapainottelusta oikean ja väärän välillä, vanhempien rakkaudesta lapsiaan kohtaan, ennakkoluuloista ja lasten oikeudesta kulkea omia polkujaan. Mukana on myös fantastisia ja jännitystä lisääviä elementtejä ilkeiden männiäisten, julmien ajattarien ja hölmöjen kakkiaisten muodossa. Kun Ronja huusi, männiäiset lopettivat hakkaamisen. Sen sijaan Ronja kuuli jotain pahempaa. Ne olivat ryhtyneet kiipeämään kiveä ylös. Ne lähestyivät pimeässä joka puolelta. Ronja kuuli n

Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään kiinni. Mutta ei se ollutkaan käsi

Viikon kirja sijoittuu 1900-luvun alun pieneen ruotsalaiskaupunkiin ja siellä viihtyisään Kesäkumpuun. Kesäkumpu on joen varrella oleva iso ja kodikas talo, jossa asuvat alakouluikäinen Marikki, pikkusisko Liisa, isä ja äiti, kotiapulainen Alva sekä Sasso-koira ja Kossi-kissa. Naapurissa asuu Marikkia monta vuotta vanhempi Abbe Nilsson, jonka kanssa Marikki on päättänyt mennä naimisiin, " jos on pakosta mentävä ". Marikki viettää mukavaa, huoletonta ja turvallista lapsuutta rakastavan perheensä kanssa, mutta Abben asiat ovat paljon huonommalla tolalla. Marikki on vilkas ja älykäs lapsi,  "tuumissaan vikkelä kuin Virsulan vaarin porsas" , kuvailee Pyykki-Iida, ja hän joutuu usein ongelmiin mielikuvituksensa ja seikkailunhalunsa vuoksi. Marikki saa aivotärähdyksen yritettyään lentää sateenvarjon avulla ja kun hän aloittaa koulun ja joutuu tämän tästä vaikeuksi

Yksi tämän perheen luetuimpia joulukirjoja on jo muutaman vuoden ajan ollut Astrid Lindgrenin   Joulukertomuksia . Esikoinen sai tämän klassikoita tulvillaan olevan kokoelmakirjan mummilta ja ukilta joululahjaksi kaksivuotiaana. Mitä tulee lumisten maalaismaisemien ja jouluisten tunnelmien kuvaamiseen, Astrid Lindgrenille ei kyllä minun mielestäni kukaan vedä vertoja. "Heti herättyämme juoksimme keittiöön ja siellä äiti laittoi kuntoon kahvipöytää. Ja sitten me kaikki istuimme olohuoneessa takan ääressä ja joimme kahvia, vaikkeivät meillä lapset saa muulloin kahvia. Ja me saimme rusinapullia ja piparkakkuja ja pikkuleipää. Ja joulukuusi oli huoneessa ja tuoksui niin mahdottoman hyvältä."  ( On hauskaa, kun on joulu - luku kirjasta Lotta, Janne ja Minnamanna ) Olin ensimmäisenä adventtina Perhekahvila Vaahterapuussa lukemassa joulusatuja ja luin tästä Lindgrenin kirjasta tarinan  Lot

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten. Pukarikadulla asuu omapäinen viisivuotias, Lotta Nykänen. Hän on perheensä kuopus, joka herää eräänä aamuna hyvin kiukkuisena. Hän päättää muuttaa pois kotoa ja saa ystävälliseltä naapurin tädiltä, rouva Vuoriselta, luvan asettua asumaan tämän piharakennuksen ullakolle. Lotan suureksi iloksi ullakolta löytyy nukensänky, pieni kahvikalusto ja kaunis nukke, Viola Linnea. Lotta on tyytyväinen: nyt hän voi keskittyä taloudenpitoon niin kuin äitikin. Vuorisen tädin lähtiessä omaan kotiinsa Lotta huikkaa rehvakkaasti: - Jos näet Nykäsiä, niin sano, että minä asun nyt omassa talossa enkä ikinä tule kotiin. Lotan perhe tulee vierailemaan Lotan uudessa kodissa, mutta Lotta tekee heille selväksi, ettei ole tulossa takaisin kotiin, ei edes päivälliselle, sillä hän saa ruokaa Vuorisen tädiltä. Sitten alkaa hämärtää. Pimeä saapuu ullakolle aika yllättäen, ja vai