Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten. Kotikaupunkini Turku on täynnä kiehtovia museoita, mutta arvatkaa kuinka monessa olen käynyt lasten kanssa? Pakko tunnustaa, että vain yhdessä. Kävin esikoiseni kanssa katsomassa Jacob Hashimoton näyttelyn  Wäinö Aaltosen museossa  toissavuonna, mutta sen jälkeen lapsille tarjoamani kulttuurielämykset ovat olleet lähinnä näytelmiä, elokuvia, musiikkia ja kirjoja. Eikä niissä tietenkään mitään pahaa olekaan, mutta tuntuu vähän hölmöltä, että olen kiertänyt museot niin kaukaa. Mieheni puolestaan on vienyt lapset pariin otteeseen  Biologiseen museoon  ja on useamman kerran ehdottanut koko perheen käyntiä  Turun linnassa , mutta itse en jostain syystä ole innostunut. Välillä mietin, että esikoisen rankka vauvavuosi sai minussa aikaan jonkin pysyvän vastahakoisuuden ja jopa pelon lähteä kotoa yhtään minnekään, mikä voisi hiukkaakaan sisältää säätöä ja sähellystä, ja olen ehkä survonut museot siihen laatikkoon