Kavala sydän tarjoilee pahiksen identiteettikriiseilyä ja tuttua huumoria
Tui T. Sutherland / suom. Peikko Pitkänen / Gummerus 2025 / arvostelukappale
Olipa
kerran Pyrrhia, lohikäärmeiden hallitsema valtakunta, joka oli
jakautunut seitsemään heimoon: taivassiivet, yösiivet, hiekkasiivet,
jääsiivet, merisiivet, mutasiivet ja sadesiivet. Jokaisella heimolla oli
omat erikoiskykynsä, liittolaisensa ja vihollisensa. Tui T. Sutherland -
yksi Soturikissojen kirjoittajista - on luonut aivan huikean
fantasiasarjan, jonka kymmenes osa kuvassa näkyvä Kavala sydän on. Kirja
päättää sarjan kakkossaagan, joka on kertonut Jadeakatemian nuorista
oppilaista.
Ykkössaagan ytimessä olivat viisi kohtalon
lohikäärmeenpoikasta, jotka lopuksi perustivat kaikille heimoille
tarkoitetun Jadeakatemian. Oppilaitoksessa ei kuitenkaan ole niin
turvallista ja rauhanomaista kuin kohtalon lohikäärmeet toivoivat.
Kavalassa sydämessä on nokkelan hiekkasiiven, Qiblin, vuoro pelastaa
maailma. Vaanija, yksi kaikkien aikojen pahimmista lohikäärmeistä, on
nimittäin päässyt pakenemaan maanalaisesta vankilastaan, jossa se ehti
virua satoja vuosia.
Pidin Kavalassa sydämessä tälle sarjalle
ominaisesta huumorista. Lämpenin myös lopulta kirjan romanttisille
kuvioille, vaikka ne aluksi tuntuivat vähän kaukaa haetuilta.
Yleisvaikutelma jäi kuitenkin sekavaksi: lohikäärmeitä oli liikaa ja
Vaanijan "ollako paha vai hyvä" -identiteettikriiseily ei tuntunut
uskottavalta. Jopa vähän saippuaoopperamainen Kavala sydän jäi
todennäköisesti viimeiseksi käynnikseni Pyrrhiassa, mutta edelleen
suosittelen lämmöllä sarjan ykkössaagaa.
Oletko lukenut Tulisiipiä? Jos olet, niin mihin heimoon haluaisit kuulua? 🔥 Itse olisin auringossa torkkuva, hedelmiä napsiva ja salakavalan vaarallinen sadesiipi.
Kommentit
Lähetä kommentti
Täällä voit kommentoida! :)