Eikä yksikään pelastunut toimii kirjana ja näytelmänä



Hotelli Vaakunan ikkunalaudalla kelpasi lueskella.

Eikä yksikään pelastunut on Agatha Christien tunnetuimpia teoksia ja todennäköisesti ainakin ysärinuorille tuttu pakollisena koululuettavana. Itse luin tämän psykologisesti piinaavan suljetun tilan mysteerin ysillä, sitten toistamiseen joskus parikymppisenä ja tänä keväänä kävin katsomassa sen näytelmänä. Seuranani HKT:n Arenassa oli kohta 13-vuotias esikoinen, johon yli 80 vuotta vanha tarina upposi oikein hyvin.

Tässä lyhyt kuvaus ilman spoilauksia - tosin kirjan nimikin on aikamoinen juonipaljastus.

Pariskunta Rodgersille tarjotaan työpaikkaa herra ja rouva Owenin saarelta. He ehtivät hädin tuskin pölyt pyyhkimään, kun vieraat alkavat saapua. Isäntäväkeä ei näy missään, ja nopeasti käy ilmi, että jokainen saarelle saapunut on kutsuttu sinne tekosyyn varjolla. Visiitin oikea tarkoitus kerrotaan karmivasti gramofonilevyllä. Säikähtäneiden vieraiden huomio kiinnittyy myös takanreunuksella oleviin, pieniä sotilaita esittäviin posliinipatsaisiin. Niitä on aluksi kymmenen, mutta yksi kerrallaan ne katoavat. Yksi patsas yhdestä kuolemasta...

Kuvassa näkyvä kirja on WSOY:n painos vuodelta 2019, suomentajana Jaakko Kankaanpää.

Kerro kommenteissa sun lukumuistot tästä tai jostain muusta Christien tarinasta! 





Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään ...
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee ...
Lue lisää

Leena Paasion uutuuskirja Meren koskettamat on upea lukuelämys

Kuva
Leena Paasio / WSOY 2024 / arvostelukappale Meren koskettamat kertoo peruskoulun päättäneestä Lounasta, jonka äiti kuoli heti Lounan synnyttyä. Louna ei tunne isäänsä, mutta Lounan äitiä Estonian tragedian jälkeen auttaneet Birgit ja Pekka ottavat kiitollisina Lounan hoiviinsa. Lapsi varttuu karunkauniilla Utön saarella kokeneeksi merenkävijäksi. Louna aikoo muuttaa Helsinkiin vuotta nuoremman bestiksensä Valon kanssa sitten kun tämäkin aloittaa lukion, mutta Utöön melomaan tullut hilpeä ja reipas meripartiolaisten joukko saa Lounan lähtemään pääkaupunkiin vuoden etuajassa. Louna ei suostu myöntämään itselleen, että partiolaisiin kuuluvalla Hanneksella tai tämän hymykuopilla olisi muuton kanssa mitään tekemistä. Lukija saa jännittää Lounan rinnalla muuttoa kaupungin sykkeeseen, isossa koulussa aloittamista ja myös yllättäviä sukulaisuussuhteita. Sekä tietenkin sitä romanssia. Saaristo näyttäytyy varsinaisena turvallisten ja ymmärtäväisten aikuisten pyörittämänä lintukotona, ja teini-i...
Lue lisää