Humalan soundtrack soi mollissa

 

Tiia Mattila / Myllylahti 2025 / arvostelukappale

Humalan soundtrack on koskettava, ei, r i i p a i s e v a säeromaani Iirosta, joka aloittaa kasiluokan aivan eri lähtökohdista kuin luokkakaverit.

Iiron vanhemmat ovat alkoholisoituneet työttömyyden seurauksena. Iirolla oli viimeksi turvallinen olo, kun hän oli kahdeksan. Hän elää kaurapuurolla, säännöstelee saippuaa ja yrittää löytää kirppikseltä sopivia vaatteita. Kun ainoa tulonlähde on kaduilta kerätyt pullot ja tölkit, jokainen sentti on tärkeä.

Joskus Iiron äidissä näkyy vilahduksia huolenpidosta ja rakkaudesta, mutta useimmiten tästä näkyy viinan samentamat silmät. Iiron isä haastaa jatkuvasti riitaa, ja eräänä iltana tilanne kotona eskaloituu. Iiro, joka on liian pitkään sinnitellyt yksin, murtuu.

Luokanvalvoja, terkkari, paras ystävä, naapuri ja sosiaalityöntekijä kysyvät vuorollaan onko Iirolla kaikki hyvin. Ja aina Iiro vakuuttaa, että on. Totuus hävettää, mutta kulissejakaan ei 14-vuotias jaksa ikuisesti omin voimin kannatella.

Humalan soundtrack on yksi parhaita nuortenkirjoja pitkään aikaan. Iiron tarina itketti ja raivostutti mutta herätti onneksi toivoakin kauniilla lopullaan. Kirjassa on myös ihanaa ystävyyskuvausta.

Ps. Ajat ovat vaikeat niin Suomessa kuin maailmalla, joten pidetään huolta iiroista ja kaikista muistakin. ❤️

Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään ...
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee ...
Lue lisää

Viikon kirja: Ronja ryövärintytär

Kuva
Ronja ryövärintytär   odotti pitkään kirjahyllyssämme oikeaa hetkeä tulla luetuksi. Aloitimme kirjan jo kertaalleen viime vuoden puolella, mutta silloin se tuntui lapsista vielä liian hurjalta. Pari viikkoa sitten kuin yhteisestä päätöksestä lapset kysyivät, että ruvettaisiinko nyt lukemaan  Ronjaa , ja mehän ruvettiin! Jos jostain lastenkirjasta voi käyttää sanaa väkevä, niin  Ronja ryövärintyttärestä .  Astrid Lindgrenin  klassikko on ennen kaikkea tarina ystävyydestä, mutta kirja kertoo myös rohkeudesta, tasapainottelusta oikean ja väärän välillä, vanhempien rakkaudesta lapsiaan kohtaan, ennakkoluuloista ja lasten oikeudesta kulkea omia polkujaan. Mukana on myös fantastisia ja jännitystä lisääviä elementtejä ilkeiden männiäisten, julmien ajattarien ja hölmöjen kakkiaisten muodossa. Kun Ronja huusi, männiäiset lopettivat hakkaamisen. Sen sijaan Ronja kuuli jotain pahempaa. Ne olivat ryhtyneet kiipeämään kiveä ylös. Ne lähestyivä...
Lue lisää