Näissä selkokirjoissa kilpaurheillaan ja kipuillaan vaikeissa perhesuhteissa



Aurora/Eino kertoo kahden hyvin erilaisista lähtökohdista tulevan ysiluokkalaisen elämästä. Toteutus on hauska, sillä samat tapahtumat koetaan kahteen kertaan. Lukija voi valita kumman päähenkilön tarinasta aloittaa. Itse luin Auroran näkökulman ensin ja heti perään Einon. Harkitsin myös lukemista kohtaus kerrallaan molempien näkökulmasta, mikä olisi saattanut olla parempi ratkaisu, sillä nyt mielenkiinto ei aivan meinannut riittää Einon tarinan kaikkiin vaiheisiin. Tähän kyllä vaikutti sekin, että Auroran haastava arki nuorisokodissa kiinnosti enemmän kuin Einon jääkiekkoharrastus.

Auroran äiti on alkoholisoitunut, minkä vuoksi Aurora ei voi asua kotona. Hän ei kuitenkaan tule toimeen omaohjaajansa kanssa. Tämän tilalle onneksi tulee ymmärtäväisempi ohjaaja, ja muutos helpottaa Auroran ahdistusta. Myös lempibändin kuunteleminen auttaa. Aurora ihastuu reilun oloiseen, söpöön Einoon, vaikka häntä kalvaa syyllisyys siitä, että hän aiheutti Einolle lukuvuoden alussa jälki-istunnon. Myös Eino on ihastunut Auroraan, ja kaksikko alkaa seurustella. Sitten kaikki menee pieleen (mutta oikenee kyllä onnelliseksi lopuksi).

Eino haaveilee ammattijääkiekkoilijan urasta. Jääkiekko vie valtaosan vapaa-ajasta ja ajatuksistakin, kunnes Eino tutustuu kiehtovaan Auroraan ja ihastuu. Kun yksi Einon lätkähaaveista murskaantuu ja kaiken lisäksi Aurora paljastuu syypääksi epäreiluun jälki-istuntoon, Eino viheltää pelin poikki. Hän ei kuitenkaan saa Auroraa mielestään.

Edith Arkon selkokielinen nuortenkirja oli piristävä lukukokemus ja hyvä esimerkki siitä, että selkokirjassa ei karsita merkityksellisestä sisällöstä tai päähenkilöiden kiinnostavuudesta
vaan monimutkaisista kielellisistä rakenteista ja sanoista.



Mimmu Tihisen selkokielinen nuortenromaani Kun hiljaisuus valehtelee kertoo 16-vuotiaasta Rikusta, joka saa yllätysviestin veljeltään. Outoa asiassa on se, ettei Rikulla ole veljeä. Lukaksi esittäytyvä nuorukainen on kuitenkin hyvin vakuuttava.

Samalla kun Riku sulattelee yllättävää uutista, hän kipuilee kilpauintiharrastuksensa parissa. Hän rakastaa uimista ja tietää olevansa lahjakas, mutta kilpailemista hän inhoaa. Silti muut valmentajasta viestiuinnin joukkuetovereihin olettavat, että Riku tähtää aina vain isompiin kisoihin. Pystyykö Riku tekemään niin kuin hänelle itselleen on parasta vai jääkö hän joukkueeseen muiden vuoksi?

Pidin Rikun tarinassa erityisesti ulkopuolisuuden kokemuksen kuvailemisesta (Rikun äiti on japanilainen ja Rikua luullaan usein aasialaiseksi turistiksi) ja siitä, että kirjassa ei ollut nätisti paketoitua loppua vaan asioita jäi myös auki, kuten oikeassakin elämässä.

***

Harrastukset, kilpailemisen tuomat paineet ja vaikeat perhesuhteet yhdistävät näitä kahta upeaa kotimaista selkokirjaa. Voin suositella molempia lämpimästi!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Viikon kirja: Ronja ryövärintytär