Instagram-kirjat lokakuu 2024

Elisabet Aho / kansi: Kaisu Sandberg / Myllylahti 2024 / arvostelukappale

Vappu ja Annika kummituskoulussa alkaa jännittävillä uutisilla: nelosella olevien tyttöjen luokka on saanut kummikoulun Vantaalta. Luvassa on yökyläilyä peräti kolmen yön verran jonkun kummiluokkalaisen kotona. Vappu ja Annika ovat innoissaan, varsinkin kun menomatkalla saa syödä eväitä. He joutuvat kuitenkin pettymään, kun heidät majoitetaan vaiteliaan ja torjuvan Toivon kotiin. Toivon lääkäriäiti tekee paljon yövuoroja, ja lapset ovat isossa talossa oman onnensa nojassa. Onneksi kummikoulussa riittää mukavaa tekemistä, kuten esimerkiksi Halloween-juhliin valmistautumista. Juhlat päättyvät kuitenkin ikävästi Toivon katoamiseen, ja tarinaan tulee myös yliluonnollista vivahdetta.

Elisabet Ahon lastenkirjasarjan viides osa sisältää tarkkanäköistä ja lempeää yhteiskuntakuvausta. Perheiden taloudellinen eriarvoisuus on esillä niin tässä kuin sarjan aiemmissa osissa, mistä kirjailija ansaitsee erityiskiitosta.

Sitä vähän harmittelin, että tytöt luonnehtivat Toivoa "tuppisuupojaksi" ja ihmettelivät, miten niin "normaalin oloisella" äidillä voi olla niin hiljainen lapsi. Pojan vähäsanaisuutta alleviivattiin jostain syystä todella paljon - osittain ehkä Toivon isään liittyvän paljastuksen takia - mutta toivoisin, että hiljaista käytöstä ei kuvattaisi epänormaalina tai vääränlaisena.

Vappu ja Annika kummituskoulussa sopii erinomaisesti pimeneviin syysiltoihin ja myös Halloween-teemakirjaksi alakoululaisille.

Jani Kiiskilä / Otava 2024 / arvostelukappale

Huppu kasilla on vielä edeltäjäänsäkin ihanampi nuortenkirja. Huppu ja hänen perheensä ovat tässä jotenkin niin auki ja haavoittuvaisia, esimerkiksi Hupun isän tapaturma tuntuu murtavan nilkan lisäksi jotain miehen ulkokuorestakin.

Kasiluokalla Huppu muun muassa alkaa seurustella, tosin ehkä väärän tyypin kanssa. Hän piirtää, näkee painajaisia, eksyy lumiseen metsään, nolostelee ja kiroilee. Hän istuu kutuportailla, käy uimassa, katsoo Titanicia ja etsii tärkeintä legoukkeliaan. Hän pitää bileet ja miettii tulisiko sinne myös eräs kivasti naurava tyttö ja jos tulee niin apua.

Huppu kasilla oli paitsi mahtava nuortenkirja, myös terapeuttinen lukukokemus, sillä aivan odottamatta se sai minut muistamaan, ettei yläkoulu ollut pelkkää kiusattuna oloa, se oli myös kikatusta, pojista haaveilua, yökyläilyä, leffailtoja perheen kanssa, meikkaamisen harjoittelua, musiikkia, kirjoittamista, mökkeilyä ja pitkiä, valoisia kesäöitä.

Ps. Hupun eksyminen hymyilytti, koska hän teki saman kuin minä monesti: oikaisi vähän pidemmän kautta.

 

 

Margareta Nordqvist / suom. Raija Rintamäki / Kustannus-Mäkelä 2024 / arvostelukappale

 

Margareta Nordqvist, joka tunnetaan erityisesti ihanien Sinttu-kirjojen kuvittajana, julkaisee myös omaa Eläinystävät-sarjaa. Tänä syksynä ilmestyneet osat Heppatyttö Lili ja Reippaat ratsut kuuluvat Kustannus-Mäkelän kattavaan helppolukuisten kirjojen joukkoon. Kirjoissa on runsas ja iloisen värinen kuvitus, ja pienaakkosilla kirjoitettu tavutettu teksti.

Molemmissa kirjoissa hypitään esteitä keppareilla ja tutustutaan naapuritilan kiltteihin hevosiin. Reippaat ratsut -kirjassa on lisäksi ohjeet oman keppihevosen tekoon ja eri hevosrotujen esittely. Ilahduttava yksityiskohta molempien kirjojen kuvituksessa on sateenkaariväreillä maalattu estepuomi.

Todella hurmaavia hyvän mielen kirjoja pienille heppahöperöille!

 

 

 Kristina Ohlsson / WSOY 2016

 

On läkähdyttävän kuuma ilta pienessä ruotsalaiskaupungissa. Orpo Herbert, joka asuu majatalobisnestä pyörittävän, muistisairaan isoisänsä kanssa, ei saa unta. Joka puolella pörrää oudosti käyttäytyviä ampiaisia. Yömyöhällä oveen koputetaan. Kohtelias muukalainen lukuisine kapsäkkeineen kaipaa yösijaa.

Seuraavana päivänä Herbert menee uimakouluun ja saa kuulla monen lapsen sairastuneen. Sairaalla kuume nousee korkeaksi ja silmät alkavat verestää. Yöllä Herbert taas valvoo ja näkee hämmästyksekseen ikkunasta yhden sairastuneista lapsista. Tämä kävelee tiellä ilman paitaa iho veressä ja roikottaa kädessään kuollutta kania. Herbert ei ehdi ihmetellä asiaa sen kummemmin, sillä kunnan viranomaiset tulevat seuraavana päivänä taas käymään ja yrittävät saada Herbertiä sijaisperheeseen. Hän päättää karata parhaan ystävänsä Sallyn kanssa, mutta kun he pääsevät piilopaikkaansa, he näkevät pahimman kiusaajansa laahustavan heitä kohti...

Zombikuume on Kristina Ohlssonin kirjoittaman kauhutrilogian avausosa. Kirja oli mielestäni enemmän jännittävä kuin pelottava, mutta kohderyhmälleen teos voi hyvinkin tarjota kauhun väristyksiä. Zombikuume sopii aiheensa puolesta hyvin tällaiseen pimeään vuodenaikaan luettavaksi, vaikka tarina ajoittuukin kesään. Kirja sopii yli 10-vuotiaille kauhun ystäville.

Tiina Nopola / Salla Savolainen / Tammi 2024 / arvostelukappale

Heinähattu ja Vilttitossu loman tarpeessa (Tammi 2024) on Tiina Nopolan muokkaama
uusi laitos vuonna 1992 ilmestyneestä hulvattomasta kirjasta, jossa arkiseen aherrukseen leipääntynyt Kattilakosken perhe pääsee vihdoinkin melkein ulkomaille asti. Onnetar on nimittäin suosinut perheen äitiä ilmaisen risteilyn merkeissä. Laivamatkaa ennen on kuitenkin harjoiteltava heijastimen käyttöä ja kasvatettava ruokavarastoa, koska perheen isä tajuaa kauhukseen ettei perheellä ole pelastautumissuunnitelmaa.

Loman tarpeessa on yksi lemppareitani tässä sarjassa. Alkuperäisen tarinan höpsö huumori on ennallaan, mutta juonesta on karsittu pari epäjohdonmukaisuutta, kuten esimerkiksi Kattilakosken vauva, joka esiintyy vain vanhan sarjan alussa ja on sittemmin jäänyt unholaan.

Kumpi sarjoista on sulle tutumpi? Markus Majaluoman kuvittamat vanhat Heinikset, joita julkaistiin vuodesta 1989 alkaen aina 2000-luvun alkuun vai nämä uudet, Salla Savolaisen kuvittamat, joita on ilmestynyt vuodesta 2012 lähtien? 

Katariina Kotila / kansi: Karin Niemi / Myllylahti 2024 / arvostelukappale

Heiniä hiuksissa on Vilman tallielämää -sarjan viides osa. Katariina Kotilan sympaattinen heppakirjasarja seuraa 14-vuotiaan Vilman arkea Sumuahon tallilla, jossa Vilma käy ratsastamassa. Kahden äidin perheessä ainoana lapsena varttuva Vilma on ihanan samastuttava päähenkilö teini-ikäisen iloineen ja suruineen. Tässä kirjassa Vilma pääsee ripiltä ja saa vihdoinkin jo ekasta kirjasta tutun Tintin omaksi hoitohevosekseen.

Luin itse paljon heppakirjoja lapsena ja tykkäsin erityisesti sarjoista, joissa oli romantiikkaa mukana. Sitä löytyy myös Vilman elämästä, tosin ei niin saippuaoopperamaisesti kuin esimerkiksi eeppisessä Nummelan ponitalli -sarjassa vaan vähän aidommin ja raikkaammin kuvattuna.

  

Maami Snellman / Sari Airola / Kvaliti 2024 / arvostelukappale

 

Tutta ja koiranpentuloma aloittaa uuden lastenkirjasarjan, joka voisi kiinnostaa erityisesti pienempiä alakoululaisia. Tutta saa vihdoinkin kauan kaipaamansa koiranpennun, mutta toinen Tutan äideistä ottaa itselleen liikaa vastuuta pennun sopeuttamisesta uusiin oloihin ja väsyy pahemman kerran. Miten jokin niin pieni ja viaton voi samaan aikaan olla syötävän suloinen ja niin rasavilli, että saa uuden perheensä romahtamaan väsymyksestä?

Maami Snellman taitaa leikkisän mutta riittävän helppotajuisen kielenkäytön, ja Sari Airola puolestaan on kuvittanut maailman sympaattisimman koiranpennun. Tässä kirjassa on hurmaava värimaailma!

Reetta Niemelä / Kissa Koskinen / Tammi 2024 / arvostelukappale

Reetta Niemelä ja Kissa Koskinen ovat tehneet kuvakirjan, joka rauhoittaa mieltä metsämiljöönsä tavoin. Tämän harmonisen ja kauniin  kirjan kuvia ei voi olla katsomatta ilman että rinnassa läikähtää ilo ja kiitollisuus suomalaisesta luonnosta. (Jopa niistä kyykäärmeistä.)

Reetta Niemelä on julkaissut paljon luontoaiheisia lastenkirjoja, ja mielestäni tämä on yksi hienoimmista. Pienen kyynpoikasen tarve löytää talvehtimispaikka on jotenkin tosi sympaattinen aihe, ja samalla tarinassa tulee käsiteltyä luonnon vuodenkiertoa.

Kissa Koskinen on minulle ennestään tuntematon kuvittaja, mutta hän meni kyllä heittämällä lemppareiden joukkoon upeilla väreillään ja kuvitusratkaisuillaan.