Vihervaaran Anne on ajaton kasvukertomus ja hurmaava klassikko

 

L. M. Montgomery / suom. Terhi Leskinen / kansi: Satu Kontinen / Art House 2024 / arvostelukappale

Vihervaaran Anne on ajaton, hurmaava kasvukertomus hyljeksitystä orpotytöstä, jonka väärinkäsitys kuljettaa kahden iäkkään ja lapsettoman sisaruksen hoiviin kauniille Vihervaaran tilalle. Haaveellinen, kommelluksille altis ja epäsovinnainen Anne herättää riemua ja epäuskoa Avonlean kaavoihin kangistuneessa yhteisössä. Jäyhä Matthew ja järkevä Marilla eivät kohta enää pärjäisi ilman Annea, vaikka Marilla oli ensin valmis kärräämään tytön takaisin orpokotiin.

Annen elämä on vuoroin synkkyyden sokkeloissa samoamista, vuoroin pirskahtelevan ilon ihmemaata. (Kuinka hän voisi koskaan olla onnellinen, kun on jo syntymässään joutunut juomaan punatukkaisuuden katkerasta maljasta? Toisaalta, miten hän ei voisi olla tuntematta sielussa asti värisevää onnea nähdessään omenapuiden oksien kaartuvan niin hekumallisesti?) Anne tuntee voimakkaasti niin hyvässä kuin pahassa, ja jos hänen vihamiehekseen päätyy esimerkiksi nimittelemällä häntä porkkanapääksi, anteeksi ei noin vain anneta. Tämän saa kipeästi huomata myös Gilbert Blythe, jonka sydämen Anne saa lyömään nopeammin.

Olen aina rakastanut L. M. Montgomeryn tyttökirjoja, mutta Annella on aivan erityinen paikka sydämessäni. Löysin myös kirjan sivuilta vastauksen kysymykseeni siitä, miksi ihmeessä olen kuudennen luokan päiväkirjaan kirjoittanut, että "ei auta kuin vyöttää kupeet ja ryhtyä hommiin". Anne on inspiroinut minua niin tässä kuin monessa muussakin kirjallisessa ilmaisussa.

Terhi Leskisen suomennos on loistava, palkitsemisen arvoinen suoritus. Veikkaan, että tätä klassikkoa on ollut hauska mutta vaikea kääntää. Itse pidän ratkaisusta antaa orvolle Annelle hänen itsensäkin kaipaaman e-kirjaimen nimen loppuun, mutta ymmärrän kyllä miksi moni on päätökseen pettynyt. 

Jos et jostain syystä ole koskaan lukenut orvosta Anne Shirleystä, tee se nyt. Ja vaikka osaisit tarinan jo ulkoa, lue se uudestaan, koska Vihervaaran Annea parempaa omahoitoa, itsensä hemmottelua ja lohtulukemista ei ole olemassa. 

Ps. Satu Kontisen kannet ovat toinen toistaan upeampia, mutta tästä tuli uusi lempparini. ♡

LUE MYÖS

Runotyttö taistelee oikeudestaan kirjoittaa

Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään ...
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee ...
Lue lisää

Viikon kirja: Ronja ryövärintytär

Kuva
Ronja ryövärintytär   odotti pitkään kirjahyllyssämme oikeaa hetkeä tulla luetuksi. Aloitimme kirjan jo kertaalleen viime vuoden puolella, mutta silloin se tuntui lapsista vielä liian hurjalta. Pari viikkoa sitten kuin yhteisestä päätöksestä lapset kysyivät, että ruvettaisiinko nyt lukemaan  Ronjaa , ja mehän ruvettiin! Jos jostain lastenkirjasta voi käyttää sanaa väkevä, niin  Ronja ryövärintyttärestä .  Astrid Lindgrenin  klassikko on ennen kaikkea tarina ystävyydestä, mutta kirja kertoo myös rohkeudesta, tasapainottelusta oikean ja väärän välillä, vanhempien rakkaudesta lapsiaan kohtaan, ennakkoluuloista ja lasten oikeudesta kulkea omia polkujaan. Mukana on myös fantastisia ja jännitystä lisääviä elementtejä ilkeiden männiäisten, julmien ajattarien ja hölmöjen kakkiaisten muodossa. Kun Ronja huusi, männiäiset lopettivat hakkaamisen. Sen sijaan Ronja kuuli jotain pahempaa. Ne olivat ryhtyneet kiipeämään kiveä ylös. Ne lähestyivä...
Lue lisää