Viisikko ja aavejuna -kirjassa puhutaan syömisestä 175 kertaa!



Enid Blyton / suom. Lea Karvonen / Tammi 1993

Viisikko ja aavejuna on 21-osaisen sarjan seitsemäs kirja. Tämä osa ei ole koskaan kuulunut lemppareihini, vaikka noudattaa ihan samaa kaavaa kuin kaikki muutkin Viisikot: serkukset pakkaavat innoissaan retkelle, saapuvat määränpäähän, huomaavat melkein välittömästi outoja tapahtumia ja jonkin sortin laittomuuksia ja selvittävät kaiken voileipiä mutustellen ennen kuin koulu taas alkaa.

Se ero tämänkertaisessa seikkailussa on, että lapsia ei päästetä matkaan ilman aikuista. Mukaan nummiretkelle lähtee nimittäin hyönteistutkijana kunnostautunut maisteri Luffy. Luffy ja lapset sopivat kuitenkin heti kättelyssä, etteivät puutu toistensa asioihin.

Viisikko ja aavejuna -kirjassa syödään jopa tavallista enemmän. Aloin sen vuoksi laskea (oi kyllä) erilaisten ruokasanojen esiintyvyyttä kirjan 153 sivulla. Ruoasta puhuttiin eri yhteyksissä 175 kertaa (ja todennäköisesti minulta jäi joitakin sanoja huomaamatta). Erilaisia syömiseen ja juomiseen liittyviä sanoja oli peräti 46. Alla vielä evässanaston top ten, koska pakkohan teitäkin on tämä asia kiinnostaa:

leipä
ruoka
eväät
kinkku
muna
tomaatti
aamiainen
juusto
tee
kakku

Tuliko nälkä? 🤪


Ps. Olen kirjoittanut monta blogijuttua Enid Blytonin seikkailukirjoista. Ne löytyvät helpoiten avainsanalla Enid Blyton.


Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään kiinni. Mutta ei se ollutkaan käsi
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee erityisen läheiseksi Pekan so
Lue lisää

Viikon kirja: Ronja ryövärintytär

Kuva
Ronja ryövärintytär   odotti pitkään kirjahyllyssämme oikeaa hetkeä tulla luetuksi. Aloitimme kirjan jo kertaalleen viime vuoden puolella, mutta silloin se tuntui lapsista vielä liian hurjalta. Pari viikkoa sitten kuin yhteisestä päätöksestä lapset kysyivät, että ruvettaisiinko nyt lukemaan  Ronjaa , ja mehän ruvettiin! Jos jostain lastenkirjasta voi käyttää sanaa väkevä, niin  Ronja ryövärintyttärestä .  Astrid Lindgrenin  klassikko on ennen kaikkea tarina ystävyydestä, mutta kirja kertoo myös rohkeudesta, tasapainottelusta oikean ja väärän välillä, vanhempien rakkaudesta lapsiaan kohtaan, ennakkoluuloista ja lasten oikeudesta kulkea omia polkujaan. Mukana on myös fantastisia ja jännitystä lisääviä elementtejä ilkeiden männiäisten, julmien ajattarien ja hölmöjen kakkiaisten muodossa. Kun Ronja huusi, männiäiset lopettivat hakkaamisen. Sen sijaan Ronja kuuli jotain pahempaa. Ne olivat ryhtyneet kiipeämään kiveä ylös. Ne lähestyivät pimeässä joka puolelta. Ronja kuuli n
Lue lisää