Instagram-kirjat elokuu 2024

Feodor Rojankovsky / suom. Tarja Saarikoski / WSOY 2010

Hanhiemon satuaarre  oli synkempi ja moralisoivampi kuin omasta lapsuudestani muistin. Osa (l)opetuksista tuntui todella päälle liimatuilta, kuten esimerkiksi Punahilkan päätös siitä ettei hän aio enää koskaan puhua vieraille tyypeille tai maitokannunsa maahan tiputtaneen tytön saama opetus siitä ettei olisi kannattanut etukäteen iloita ja suunnitella. Osassa tarinoista jätettiin lukijan kontolle miettiä mitä tapahtui ja miksi: pojasta joka huusi sutta ensin huvin vuoksi jäi jäljelle pelkkä lakki.

Satujen kuvitus on jäänyt elävämmin mieleeni kuin itse sadut, vaikka en kuvittaja Feodor Rojankovskin fani olekaan. Mielestäni hänen kuvissaan on jotain pahaenteistä.

Kirjan alkuperäinen nimi, The Tall Book of Nursery Tales, on mielestäni kuvaavampi kuin valheellisen herttainen Hanhiemon satuaarre, mutta itse olisin laittanut nimeksi vaikkapa "Hankalan kokoinen kokoelma moralisoivia ja osittain pelottavia satuja".

No, olenpahan nyt hankkinut tämänkin satuaarteen omaan hyllyyni. Lapset eivät tähän kirjaan koske pitkällä tikullakaan, mutta pelottelen sitten saduilla itseäni.

Nadja Sumanen / Otava 2015

Rambo on nuortenkirja, joka jää ihon alle pitkäksi aikaa. ADHD-diagnoosia seuranneesta terapiasta hyötynyt herkkä puissa roikkuja Rambo ei varsinaisesti odota kesälomaa, koska koulussa saa ruokaa. 14-vuotiaan Rambon äiti on masentunut, eikä jaksa huolehtia lapsensa perustarpeista, rutiineista tai oikein mistään. Isäänsä Rambo ei tunne, mutta kotona pyörii äidin uusin miesystävä Risto.

Rambon pohdinnat perheiden erilaisista tilanteista ja sitä kautta lasten eriarvoisesta asemasta särkevät sydämen. Liikaa vastuuta kantamaan joutunut Rambo miettii, että jos syntyy vahinkona niin on jo valmiiksi elämästä syrjäytynyt. Ei silloin osaa toivoa saatikaan suunnitella mitään.

Kun Rambo, äiti ja Risto lähtevät kesänviettoon Riston vanhempien mökille, Rambo näkee, että toisinkin voi olla. Hän hämmästelee Annikin tapaa noudattaa ruokailuissa tiettyä rytmiä. Annikki ostaa Rambolle hammasharjan. Erkki opettaa lämmittämään saunaa.

Rotan vanhemmat ovat turvallisia, välittäviä aikuisia. Eivät täydellisiä, mutta vastuuntuntoisia.
Äidillinen Annikki ottaa Rambon siipiensä suojaan ja hoivaa lasta kuin siipirikkoa linnunpoikaa. Sellainen Rambo vähän onkin, toisaalta tämä on myös sisukas, uskalias ja huolehtiva.

Nadja Sumasen upea nuortenkirja voitti vuonna 2015 Otavan nuortenromaanikilpailun ja Finlandia Juniorin.

Hanna Kökkö / kansi: Tanja Mitchell / Kustannus-Mäkelä 2022

Muutto pikkukaupunkiin on yksi suosikkiaiheitani missä tahansa viihdeformaatissa. Myös Hanna Kökön kirjoittama Pallo on pyöreä, Niki Dundee! alkaa muutolla. 12-vuotias Niki aloittaa kuudennen luokan pienessä koulussa, jonka oppilaat ja opettajat ovat Suomen jalkapallomenestyksen jälkihurmoksessa kiinnostuneempia futiksesta kuin koulunkäynnistä. Historiasta ja kirjoista tykkäävä Niki on jalkapallokentällä kuin kala kuivalla maalla ja joutuu teräväkielisen Mimmin kiusaamisen kohteeksi. Nikin elämään tulee vielä muuttoakin suurempi muutos, kun selviää, että hänen siihen asti tuntemattomana pysynyt isänsä on jalkapallokuuluisuus.

Pallo on pyöreä, Niki Dundee! on sujuvasti kirjoitettu, hauska romaani varhaisnuorille. Tykkäsin kovasti! Pidän myös kirjan nimestä. (Mielestäni erisnimet kirjan nimissä toimivat yleensäkin aika hyvin.)

Sarjassa ovat ilmestyneet myös Taktiikka pettää, Niki Dundee! ja Pidetään yhtä, Team Dundee! Huomasin näiden esittelyteksteistä, että Niki ja Mimmi lähentyvät. Toivon, että Mimmin muodonmuutos oikeasti aika ilkeästä ja pahansuovasta öykkäristä Nikin kaveriksi on perusteltu jatko-osissa kunnolla, sen verran kurjasti hän tässä kirjassa käyttäytyi.

Petra Lillsund Boteus / kuv. Herta Donner / S&S 2024 / arvostelukappale

Mun rasittava elämä on yksi tämän kesän parhaimpia lukukokemuksia. Tämä varhaisnuorille suunnattu kirja itkettää, pelottaa, turhauttaa, naurattaa ja antaa toivoa. Mun rasittava elämä sai vuoden 2024 Runeberg Junior -palkinnon, enkä ihmettele sitä yhtään.

Päiväkirjamuotoon kirjoitettu tarina ei kata kuin muutaman viikon vitosluokkalaisen Julian syksystä, mutta nuo viikot ovat merkittäviä. Julian pikkusiskolla on leukemia, minkä vuoksi aiemmin niin mukavasti sujunut perhearki horjuu ja pahasti. Äiti ja isä elävät ja hengittävät Jossun sairautta, ja Julia tuntee itsensä näkymättömäksi. Koulussa puolestaan ei tajuta, miten siisti tyyppi hän on. Julia yrittää muovata itsestään samanlaista kuin Alva ja Malva, mutta luokan pomoille ei kelpaa mikään. Juliaa kalvaa epäilys siitä, että hänen persoonallinen bestiksensä Tea ei ainakaan auta asiaa olemalla iloisesti oma itsensä.

Julia viettää paljon aikaa isoäitinsä kanssa ja rakastaa isoäidin kissaa. Sitten kissa katoaa, isoäiti kaatuu, Tean kanssa tulee hirveä riita ja Jossu kiidätetään sairaalaan. Siinä on aika paljon murhetta 11-vuotiaalle. Mun rasittava elämä loppuu kuitenkin onnellisesti, joten ehkä Julian seuraava päiväkirja ei kerrokaan rasittavasta vaan ihan kivasta elämästä.

Iso lukusuositus tälle kirjalle! 

 

Sirpa Sironen-Hänninen & Leea Stenvall / kuv. Henna Ryynänen / Kumma 2024 / arvostelukappale

Hiipii, kuohuu, yllättää! - Tunnerunoja kasvaville on ilahduttavan ilmeikäs, runomuotoon puettu paketti täynnä tunnetietoutta. Henna Ryynäsen veikeät kuvitukset, Leea Stenvallin napakat tietoiskut ja Sirpa Sironen-Hännisen lempeät riimit tekevät tästä tunnerunokirjasta erittäin toimivan kokonaisuuden.

Kirjassa käydään läpi monta haastavaa tunnetta kiukusta häpeään ja pelosta yksinäisyyteen, mutta annetaan tilaa myös ilolle ja myötätunnolle. Tunteiden tunnistamisen harjoittelua on helpotettu ujuttamalla runoihin tuttuja tilanteita ja konkreettisia asioita.

Hiipii, kuohuu, yllättää! - Tunnerunoja kasvaville on oiva työkalu varhaiskasvatuksen ammattilaisille ja mukava kirjakaveri kotisohvalle niihin hetkiin, kun saa napattua lapsen kainaloonsa.

 

Jani Kiiskilä / Otava 2023

Huppu käy seiskaluokkaa eikä oikein tiedä, onko vielä lapsi vai jo nuori. Yhtenä päivänä Huppua houkuttelee legorakennelma, toisena päivänä naapuriin muuttanut Cola.

Huppu on empaattinen päähenkilö, vähän epävarmana räpiköivä 13-vuotias teini. Lätkälasit silmillä paahtava isä, pastakattiloiden ja kirjastokassien välissä venyvä äiti, jääkiekon huipulle tähtäävä isoveli ja kerrassaan hilpeä mummo ovat onnistuneita sivuhenkilöitä vikoineen ja omituisuuksineen. Tykkäsin myös seiskaluokkalaisten kaverikiemuroiden ja luokkatilanteiden kuvauksesta.

Syksyllä ilmestyy jatko-osa Huppu kasilla.

 

Kai Vainiomäki & Ken Vainiomäki / Nemo 2024 / arvostelukappale

Vauvakoulu - Vauvojen suuri salaliitto paljastaa tarkoin varjellun, suorastaan tyrmäävän salaisuuden, joka sai ainakin allekirjoittaneen suun loksahtamaan auki. Monet omien lasteni vauvavuosien käsittämättömät tapahtumat saivat viimein selityksen. Luettuani Kai ja Ken Vainiomäen kirjoittaman paljastuskirjan vauvojen uskomattomasta oveluudesta ja suunnitelmallisuudesta koin oloni oudon tyyneksi. Ehkä olen sisimmässäni tiennyt asioiden todellisen laidan jo pitkään, mutta vasta Vainiomäen veljesten silmiä avaavan teoksen myötä uskalsin katsoa totuutta silmiin: vauvat käyvät öisin salaista vauvakoulua, jossa mahdollisimman hankalat ajoitukset, jatkuva heräily ja raivoitku hiotaan huippuunsa.

Jos olet koskaan ihmetellyt vauvojen lähes yliluonnollista kykyä sotkea suunnitelmia, lue Vauvakoulu - Vauvojen suuri salaliitto. Lupaan ettet pety.

 

Riikka Jäntti / Tammi 2024 / arvostelukappale

Hiiru - Karmea kuvauspäivä kertoo kuvakirjoista tutusta Pikku hiirestä, joka kouluun menon kunniaksi on saanut oman, astetta paksumman Hiiru-sarjan.

Hiirun koulukuvauspäivä alkaa ihan hyvin, vaikka Hiirua ensin kismittääkin kaulaa koristava rusetti. (Äitihiiren keksintö.) Ennen valokuvaajan saapumista Hiiru ystävineen joutuu kuitenkin moneen läheltä piti -tilanteeseen: ensin Simon hilloleipä aiheuttaa sotkua ja sitten Hiirun pää juuttuu tuolin pinnojen väliin. Joku on tehnyt vessassa klassikkopränkin ja kuumaliima tosiaan on kuumaa, kuten Lyly-parka joutuu huomaamaan. Onneksi koulun neuvokas ja selvästi lasten puolella oleva vahtimestari ehtii aina apuun.

Pienten koululaisten sähellyksestä on aina hauska lukea, koska sellaista hässäkkäähän se kai oikeastikin on. Lapset joutuvat hassuihin tilanteisiin, joita sitten yrittävät ratkoa enemmän tai vähemmän järkevästi. Orvokki esimerkiksi tuputtaa päästään juuttuneelle Hiirulle avuksi pahanhajuista pyyhekumia ja kun Simo lähtee pelastamaan palloa katolta, hänestä itsestään tuleekin se pelastettava.

Hiiru - Karmea kuvauspäivä oli kiva lisäys ihanien Pikku hiiri -kuvakirjojen rinnalle, mutta toivottavasti saamme vielä myös kuvakirjamuotoisia Pikku hiiri -tarinoita.

Mari Kujanpää / kansi: Tiia Javanainen / Otava 2016

Emman äiti on päihderiippuvainen eikä pysty huolehtimaan lapsestaan. Vasta kun Emma romahtaa koulussa, aikuiset havahtuvat tilanteeseen. 11-vuotias Emma sijoitetaan äidin vanhempien luokse. Näille Emman olemassaolo on yllätys, onneksi iloinen sellainen. Isovanhemmat tekevät kaikkensa luodakseen Emmalle turvallisen ympäristön, ja vähitellen tyttö alkaa luottaa mummin ja ukin kykyyn huolehtia hänestä.

Isovanhempien naapuriin muuttaa aktiivinen Harmaksen perhe, jota Emma ihailee ja kadehtii. Ajatella, että jossain perheessä vietetään karkkipäivää ja syödään päivällinen yhdessä ja tehdään kesälomareissu ja käydään illalla noin vain uimassa! Tällainen tavallinen arki on aina ollut Emman hartain toive.

Vähitellen Emma ystävystyy perheen lasten kanssa ja rohkaistuu muutenkin elämään omannäköistä elämää. Lopussa vihjataan myös äidin tavoitteesta pysyä päihteettömänä ja olla enemmän läsnä Emman elämässä.

Emman salainen toive on surullinen kirja, eikä vähiten siksi, että Suomessa asuu monta Emman kaltaista lasta, joilla on tarvetta lastensuojeluun. Esimerkiksi viime vuonna melkein 5000 lasta sijoitettiin kiireellisesti (THL:n tilaston mukaan).