Sören Olsson & Anders Jacobsson / suom. Nina Mäki-Kihniä / Avain 2024 / arvostelukappale Kuka sopisi paremmin tähdittämään teinikirjatiistaita kuin 80-luvulta lähtien teinipoikana viihtynyt, Sören Olssonin ja Anders Jacobssonin luoma ikoninen hahmo Bert Ljung? Bert kirjoittaa yksityiskohtaisia ja humoristisia päiväkirjamerkintöjä arjestaan, joka on käytännössä yhtä juhlaa, koska joka päivä on jonkin asian merkkipäivä. Ensimmäisten päiväkirjamerkintöjen aikana ehdittiin viettää muun muassa maailman maitopäivää, puhelimetonta päivää, kansainvälistä kampurajalkapäivää, pyöräilyteemaista iltapäivää ja donitsipäivää. Bert ja kielletty rakkaus ei kuitenkaan ole pelkkää teemapäiväjuhlaa, vaan Bert myös rakastuu. Mutta kuten kirjan nimestä voi päätellä, rakkauden tiellä on esteitä. Bertin salaisen tyttöystävän nimi on Julia, mistä taas voi päätellä, millainen klassinen rakkaustarina Bertin kohtalona on kokea. Bert ja kielletty rakkaus heilahteli hauskan ja cringen välimaastossa, mutta

Enid Blyton / suom. Lea Karvonen / Tammi 1993 Viisikko ja aavejuna on 21-osaisen sarjan seitsemäs kirja. Tämä osa ei ole koskaan kuulunut lemppareihini, vaikka noudattaa ihan samaa kaavaa kuin kaikki muutkin Viisikot: serkukset pakkaavat innoissaan retkelle, saapuvat määränpäähän, huomaavat melkein välittömästi outoja tapahtumia ja jonkin sortin laittomuuksia ja selvittävät kaiken voileipiä mutustellen ennen kuin koulu taas alkaa. Se ero tämänkertaisessa seikkailussa on, että lapsia ei päästetä matkaan ilman aikuista. Mukaan nummiretkelle lähtee nimittäin hyönteistutkijana kunnostautunut maisteri Luffy. Luffy ja lapset sopivat kuitenkin heti kättelyssä, etteivät puutu toistensa asioihin. Viisikko ja aavejuna -kirjassa syödään jopa tavallista enemmän. Aloin sen vuoksi laskea (oi kyllä) erilaisten ruokasanojen esiintyvyyttä kirjan 153 sivulla. Ruoasta puhuttiin eri yhteyksissä 175 kertaa (ja todennäköisesti minulta jäi joitakin sanoja huomaamatta). Erilaisia syömiseen ja juomiseen liit

Pinja Potasev / WSOY 2024 / arvostelukappale Pinjan meikkikirja on herkullisiin väreihin puettu kattava ja inspiroiva meikki- ja ihonhoito-opas nuorille. Tällaiselle kirjalle luulisi olevan paljon tilausta. Meilläkin on nyt vuoden verran tasapainoiltu "skincareen" liittyvissä asioissa: tarvitseeko esiteini oikeasti mitään ihonhoitotuotteita ja jos tarvitsee, mitkä ovat turvallisia vaihtoehtoja? Onko olemassa joku oikea ikä aloittaa meikkaaminen? Pinja Potasev on somevaikuttaja, jonka kauneuspainotteista sisältöä seuraa yli 100 000 lasta ja nuorta. Potasev on koulutukseltaan meikkaaja-maskeeraaja ja kosmetologi, joten hän todennäköisesti ja toivottavasti tietää mistä puhuu vinkatessaan meikeistä ja ihonhoitotuotteista seerumijanoiselle nuorisolle. Idea tähän kirjaan syntyi Potasevin mukaan siitä, että meikkaamisen perusjutut tuntuvat edelleen olevan se kaikkein kysytyin aihe. Kirja alkaa aikuisen näkökulmasta lupaavasti: "Hyvä ihonhoito ei tarkoita monimutkaista päivitt

Katri Alatalo / kansi: Karin Niemi / Hertta 2024 / arvostelukappale Julilla on ADHD, mutta ei peruskoulun päättötodistusta. Hänellä on petipaikka maailman surkeimmalla kesäleirillä mutta ei aikomustakaan jäädä sinne. Heti ensimmäisenä leiriyönä Juli varastaa auton ja ottaa hatkat. Julin tyrmistykseksi mukaan änkeää taiteellinen Bao, joka on Julille alkuun täysi mysteeri mutta lopulta juuri sitä, mitä paksun suojakuoren panssarikseen kasvattanut Juli tarvitsee. Kesäkuu antaa meille yhden yön verran katseluaikaa nuorten mieliin. Minussa Juli ja Bao herättivät hellyyttä, vertaisilleen he ehkä tarjoavat tukea ja näkökulmia. Kaunis pieni teos - ja upea kansi Karin Niemeltä jälleen kerran!     Taina Niemi / Otava 2024 Laiva on lastattu tai oikeastaan ämpäri täytetty unelmilla Otavan nuortenromaanikilpailun voittaneessa nuortenkirjassa. Taina Niemen kirjoittama Ämpärikesä kertoo millaista on olla peruskoulunsa päättänyt nuori 2020-luvun Suomessa. Tarinassa kuvataan kesäloman ensimmäis

Feodor Rojankovsky / suom. Tarja Saarikoski / WSOY 2010 Hanhiemon satuaarre  oli synkempi ja moralisoivampi kuin omasta lapsuudestani muistin. Osa (l)opetuksista tuntui todella päälle liimatuilta, kuten esimerkiksi Punahilkan päätös siitä ettei hän aio enää koskaan puhua vieraille tyypeille tai maitokannunsa maahan tiputtaneen tytön saama opetus siitä ettei olisi kannattanut etukäteen iloita ja suunnitella. Osassa tarinoista jätettiin lukijan kontolle miettiä mitä tapahtui ja miksi: pojasta joka huusi sutta ensin huvin vuoksi jäi jäljelle pelkkä lakki. Satujen kuvitus on jäänyt elävämmin mieleeni kuin itse sadut, vaikka en kuvittaja Feodor Rojankovskin fani olekaan. Mielestäni hänen kuvissaan on jotain pahaenteistä. Kirjan alkuperäinen nimi, The Tall Book of Nursery Tales, on mielestäni kuvaavampi kuin valheellisen herttainen Hanhiemon satuaarre, mutta itse olisin laittanut nimeksi vaikkapa "Hankalan kokoinen kokoelma moralisoivia ja osittain pelottavia satuja". N