Instagram-kirjat heinäkuu 2024
Emmi joutuu muuttamaan toiselle
paikkakunnalle ja aloittamaan uudessa koulussa. Epävarmana hän alkaa
kaveerata kahden "koviksen" kanssa. Pian Emmi on tilanteessa, jossa on
melkein pakko tehdä niin kuin kaverit sanovat ettei joudu samalla
tavalla kiusatuksi kuin samalla luokalla oleva Sanni.
Loppu on
onnellisen ennalta-arvattava, mutta Emmin matka epävarmasta tulokkaasta
rohkeaksi ja oikeudenmukaiseksi omaksi itsekseen oli paikoin tukalaa
luettavaa. Karo Heikkinen on kirjoittanut aidon oloisen, nopeatempoisen
tarinan, jota suosittelen varhaisteineille ja oikeastaan myös heidän
vanhemmilleen.
Helena Immonen / Pasi Leinonen / Tammi 2024 / arvostelukappale
Purppurausvan animaagit - Karakalin voima kertoo 12 vuotta
täyttävästä Tommosta. Tommo saa jännittävän heimoseremonian päätteeksi
oman eläinhahmonsa. Tommosta tulee aavikkoilves eli karakali, mutta
ennen kuin hänet hyväksytään täysipainoiseksi animaagiksi, hänen on
suoritettava vaarallinen vaellus mystisessä Purppurausvassa. Animaagien
elämä sekä kiehtoo että pelottaa Tommoa, joka haluaa kovasti näyttää
kykynsä muille heimolaisille ja häntä usein härnääville veljille.
Tommo
tapaa heti vaelluksen ensimetreillä animaagien vieroksuman Aasan, joka
on perustanut itselleen kodin Purppurausvaan. Aasa on vano eli ilman
eläinhahmoa jäänyt ihminen. Tommo suhtautuu Aasaan aluksi kovin
ennakkoluuloisesti, mutta huomaa nopeasti saaneensa arvokkaan ystävän.
Aasan jousiammuntataitoja tarvitaan jo vaelluksen ensimetreillä.
Karakalin
voima lähti vahvasti liikkeelle. Kirja todella tempaisi meidät
mukaansa! Ainakin tässä avausosassa on verta, vihollisia ja vaaroja - ja
niitä ainakin omat lapseni kirjaseikkailuiltaan toivovat. Pääpahis
Ismar, jonka hahmo on villikoira, on kutkuttavan katala ketale.
Kirja sopii isommille alakoululaisille ja muillekin laadukkaista seikkailuista pitäville. Jäämme odottamaan innokkaasti jatkoa!
Ps.
Lapset alkavat olla niin ronkeleita varsinkin yhdessä luettavien
kirjojen suhteen, että jouduin monta kertaa tyrkyttämään tätä ennen kuin
sain armollisesti luvan lukea _yhden_ luvun. Se riitti sinetöimään
diilin. Ideaalimaailmassa lapseni janoaisivat jatkuvasti lisää luettavaa
eivätkä nyrpistäisi nenäänsä verkkaisesti alkaville romaaneille, mutta
tässä tosimaailmassa heidän vapaa-ajastaan kilpailee niin moni muukin
asia, että lukukipinän vaaliminen vaatii viitseliäisyyttä myös
vanhemmilta. Onneksi se, että olemme lukeneet aina, on iskostunut
lapsiin tietynlaisena rutiinina. Ei (sentään) minään "pakko pestä
hampaat" -tyyppisenä velvollisuutena mutta sen suuntaisena
automaattisena toimenpiteenä vaikkapa ennen nukkumaanmenoa.
Aleksi Delikouras / Otava 2011
Nörtti 1 - New game on hulvaton pläjäys pelaamiseen ja
tietokoneisiin suuntautuneen teinin ajatuksenvirtaa. Kirja myös selätti
lapseni lukujumin ja sai hänet haluamaan lisää Nörtin aivoituksia.
(Näköjään runsas kiroilu ja poliittinen epäkorrektius ovat avaimet
12-vuotiaan lukuintoon.)
Päähenkilö, DragonSlayer666, pelaisi
mieluummin virtuaalipelejä kuin kävisi koulua. Valitettavasti äiti on
eri linjoilla ja muutenkin tiukka: äiti muun muassa pakottaa lapsensa
mökille marjoja keräämään ja bondaamaan kreikkalaisen miesystävänsä
kanssa. Onneksi metsästä pääsee livahtamaan bussipysäkille ja takaisin
kaupunkiin.
Ps. Yle Areenassa on tälläkin hetkellä katsottavissa
kirjailija Aleksi Delikourasin ohjaama sarja, joka perustuu
Nörtti-kirjoihin.
Marisha Rasi-Koskinen / WSOY 2022
Pudonneet kertoo Ianista, joka tekee konemusiikkia,
Eliaksesta, joka keksii roolipeli-idean ja K:sta, joka ei puhu itsestään
mitään. Tärkeässä roolissa on myös valolle allerginen meedio.
Jos
jotain kirjaa voi kuvata sipulimaiseksi, niin tätä. Marisha
Rasi-Koskisen Finlandia-ehdokas on kiehtova, kerros kerrokselta avautuva
nuortenromaani elämän sattumanvaraisuudesta.
Tiesin ennen kirjan
aloittamista, että juonessa on joku koukku, en vain tiennyt mikä.
Puoliväliin asti nuorten tarinat tuntuivat aika tavanomaisilta, jopa
vähän tylsiltä, mutta sitten sipuli suorastaan mäjähti halki ja huomasin
pohtivani yksilön olemassaoloa muina kierkegaardeina.
Nuorille
lukijoille Pudonneet saattaa olla jopa tajunnanräjäyttävä lukukokemus.
Toivottavasti nuoret vain malttavat pysähtyä tämän verkkaisesti alkavan,
sirpaleista koostuvan ja älynystyröitä hellivän taideteoksen äärelle.
Elsa Heikkinen / Martta Wendelin / Kirjapaja 1977
Metsänväen suojatti on eläväisesti kerrottu seikkailu
pienestä Samista, joka eksyy metsään ja Annamuorista, joka turvautuu
luonnon ja eläinten apuun löytääkseen pojanpoikansa. Topeliuksen
Vattumadon tavoin tämä kaunis kuvakirja opettaa - jopa vähän holhoavasti
- kunnioittamaan luontoa. "Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa"
-sanonta kiteyttää hyvin tämän kirjan sanoman.
Martta Wendelinin
piirrokset kirjan sivuilla ovat kuin sarja pieniä kansallisaarteita.
Postikorteista, opetustauluista ja Kotiliesi-kansista tuttu Wendelin on
jäänyt mieleeni samanlaisena polvihousuisten, punaposkisten ja
ahonlaitaa astelevien lasten piirtäjänä kuin Rudolf Koivu.
Veera Salmi / Otava 2022
Ensimmäinen ajatukseni Oboin kirjasta oli, että mitä ihmeen
sillisalaattia tämä on. (Luenko dystopiaa? Kyllä. Fantasiaa? Jep. Onko
kyseessä satu? On. Seikkailu? Juu.) Parin luvun jälkeen olin varovaisen
innostunut - hyvä tarina luvassa! - mutta myös skeptinen sen suhteen,
kuinka moni lapsi tai nuori oikeasti jaksaa edes kirjan puoliväliin.
Tämä lastenromaani ei nimittäin päästä lukijaa helpolla, ja lukuisat
kirjalliset viittaukset todennäköisesti menevät monelta lapselta ohi.
Tavallaan pohdintani sopii hyvin Oboin kirjan maailmaan, jossa ihmiset
ovat menettäneet kykynsä lukea ja kuvitella asioita.
Vankilassa
siskojensa kanssa varttunut ja sieltä tarinan alussa lapsuudenkotiaan
etsimään karkaava 13-vuotias Oboi kuuluu niihin harvoihin, jotka osaavat
lukea. Kun hän saapuu Vuorikaupunkiin, hän näkee ihmisten toimivan
kämmeneen upotetun tekoälylaitteen, Kjammenen, ohjeistamina. Oboille
selviää, että lukutaito on tietoisesti pyritty tuhoamaan. Pystyykö
maailman vielä pelastamaan?
Oboin kirja on taitavasti sävelletty
ylistyslaulu saduille ja mielikuvitukselle. Jos tykkäät
intertekstuaalisista kirjoista, tykkäät todennäköisesti myös Oboin
kirjasta.
Satu Tammela / Kaarna 2024 / arvostelukappale
Murtumia on herkkä säeromaani herkästä aiheesta. Murrosiän
muutokset, jotka vaikuttavat niin kehoon, mieleen, perhedynamiikkaan
kuin ihmissuhteisiinkin, kuvautuvat kauniisti Satu Tammelan ilmavassa
nuortenkirjassa. Murtumia antaa ilahduttavasti äänen myös
romanikulttuurille.
En ole säeromaanien suurkuluttaja, mutta ihailen kyllä kirjailijoiden taitoa punoa isoja asioita pieneen tilaan.
Topelius / Kristina Segercrantz / WSOY 2005
Muurahainen lääkärissä ei ehkä ole Topeliuksen tunnetuin satu, mutta yksi oudoimmista kyllä.
Kristina
Segercrantzin kuvittama kirja kertoo muurahaislapsesta, jolta katkeaa
jalka. Muurahaisen äiti vie lapsensa Helsinkiin, jossa suurlääkäri
vahingossa irrottaa potilaalta toisenkin jalan. Seuraava etappi on
laihduttavia kylpyjä tarjoavan tohtorin luona, mutta tämän vastaanotolla
muurahaislapsi hukkuu ammeeseen. Äiti ei tästäkään lannistu vaan vie
lapsensa ruumiin ja irronneet jalat kansanparantajalle, jonka neuvosta
äiti herättää puolikuolleen sirkan hieromaan lasta. Pikkumuurahainen
virkoaa eloon ja kansanparantaja sitoo jalat paikoilleen. Palkaksi
parantaja pyytää äitiä ruokkimaan leppäkerttua, jota tarinassa
nimitetään myös neitsyt Marian avaimenvartijaksi. Google tiesi kertoa,
että tämä on ruotsalainen tapa ja että Topelius on kirjoittanut myös
kertomuksen nimeltään Neitsyt Marian avaimenvartija.
Tämän hämmentävän tarinan on sanottu kertovan äidinrakkaudesta, ja näin varmasti onkin, mutta minulle tästä tuli mieleen erityisesti lääkärien tekemät hoitovirheet. 😜
Kommentit
Lähetä kommentti
Täällä voit kommentoida! :)