Kruunun tyttärien jatko-osa oli kliseinen pettymys

 Catherine Doyle & Katherine Webber / suom. Annukka Kolehmainen Kumma 2024 / arvostelukappale

Fantasiakirja Kirottu kruunu on jatko-osa Kruunun tyttärille. Erillään varttuneet kaksoset Rose ja Wren ovat löytäneet toisensa ja hallitsevat nyt yhdessä Eanan valtakuntaa tavoitteenaan yhdistää kahtia jakautunut kansa. Haasteita tuovat Gevran kostonhimoinen kuningas Alarik ja noitia vihaavien Nuolten vaarallinen kapinaliike. Muina juonenkäänteinä mainittakoon, että Rosen rakastetusta paljastetaan muutakin kuin lihaksikas ylävartalo, ja Wren ahmii nälkäisesti jonkun suuta (ei kuitenkaan ruokailumielessä, au wink au wink).

Siinä missä sarjan avausosa yllätti minut iloisesti, Kirottu kruunu teki päinvastoin. Kirjan kesken jättäminen oli lähellä siinä vaiheessa, kun toinen 17-vuotiaista kuningattarista polki jalkaa kiukuspäissään - itse olen nähnyt vain pikkulasten tekevän niin. Ja mitä tulee romantiikkaan, en olisi jaksanut yhtäkään "kiinteää katsetta" tai "hengen salpautumista", puhumattakaan Rosen jatkuvasta kaipuusta vaipua vahvoille käsivarsille. Sain tarpeekseni myös värähtelevistä sieraimista (!) ja raottuneista huulista.

Todennäköisesti olin nyt vain väärällä tuulella romantasialle, mutta mielestäni tämä kakkososa oli kliseinen ja laimea, kun taas ykkösosa tuntui raikkaalta ja eteni vauhdikkaasti. Oli Kirotulla kruunulla hyvätkin hetkensä, kuten esimerkiksi prinssi Anselin koominen ylösnousemus.

Ps. Mieheni kysyi kirjan kannen perusteella, että onko tämä sellainen "kupeet liekeissä" -kirja, jollaista Rachel luki Frendeissä.

Lue myös:

Kruunun tyttäret on koukuttavaa romantasiaa

Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään kiinni. Mutta ei se ollutkaan käsi
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee erityisen läheiseksi Pekan so
Lue lisää

Viikon kirja: Ronja ryövärintytär

Kuva
Ronja ryövärintytär   odotti pitkään kirjahyllyssämme oikeaa hetkeä tulla luetuksi. Aloitimme kirjan jo kertaalleen viime vuoden puolella, mutta silloin se tuntui lapsista vielä liian hurjalta. Pari viikkoa sitten kuin yhteisestä päätöksestä lapset kysyivät, että ruvettaisiinko nyt lukemaan  Ronjaa , ja mehän ruvettiin! Jos jostain lastenkirjasta voi käyttää sanaa väkevä, niin  Ronja ryövärintyttärestä .  Astrid Lindgrenin  klassikko on ennen kaikkea tarina ystävyydestä, mutta kirja kertoo myös rohkeudesta, tasapainottelusta oikean ja väärän välillä, vanhempien rakkaudesta lapsiaan kohtaan, ennakkoluuloista ja lasten oikeudesta kulkea omia polkujaan. Mukana on myös fantastisia ja jännitystä lisääviä elementtejä ilkeiden männiäisten, julmien ajattarien ja hölmöjen kakkiaisten muodossa. Kun Ronja huusi, männiäiset lopettivat hakkaamisen. Sen sijaan Ronja kuuli jotain pahempaa. Ne olivat ryhtyneet kiipeämään kiveä ylös. Ne lähestyivät pimeässä joka puolelta. Ronja kuuli n
Lue lisää