Pelataan Viisikko-bingoa!


Enid Blyton / suom. Lea Karvonen / Tammi 1994

Viisikko ja tornin salaisuus on Blytonin legendaarisen seikkailusarjan 11. osa. Luin sen nostalgianälkään ja vähän senkin takia, että halusin testata kuinka monta ruutua saan ruksittua kotikutoisesta Viisikko-bingostani.


Viisikko ja tornin salaisuus alkaa dramaattisesti nimetyllä luvulla "Pauli on aivan yksin". Paulin mielestä on alentavaa pysyä vilustuneena kotona, kun serkut ovat jo lomailemassa. Lopulta (eli heti seuraavana päivänä) Paulikin pääsee matkaan. Lapset ovat vuokranneet asuntovaunut, joita nuorin serkku, Anne, siistii ja sisustaa tarmokkaasti.


Jo ensimmäisenä kunnon lomapäivänä alkaa tapahtua. Dick kiikaroi lintuja, mutta näkee siivekkäiden sijaan raunioituneen linnantornin ikkunassa kasvot. Leota vaivaa sanomalehdessä uutisoitu tapaus, jonka mukaan kaksi Peter-sedän tiedemieskollegaa on kadoksissa ja heitä epäillään maanpetturuudesta. Sitten Viisikon lähelle leiriytyy vihamielistä sirkusväkeä. Kireä tunnelma sirkuslaisten ja Viisikon välillä laukeaa aiemmista seikkailuista tutun romanityttö Jon avulla. Viisikko saa Jon sirkustuttavilta apua myös tornin salaisuuden selvittämiseen. (Totta kai tornissa nähdyt kasvot liittyvät tiedemiehiin ja Peter-setään, koska mitä olisi Viisikko ilman huippusalaisia tutkimuspapereita?)


Sitten se tärkein asia eli tuliko bingo? No tuli! Ruudukko alkoi täyttyä jo sivulla 2.




Ps. Vaikka seuraavat bingokohdat jäivät ilman ruksia, niidenkin kanssa liippasi läheltä, sillä


❌️ Lapset käyvät uimassa 》Pauli käy

❌️ Tim uhataan myrkyttää 》Timiä uhataan kuristajakäärmeellä ja revolverilla

❌️ Lapset löytävät luolan 》lapset löytävät salakäytävän

❌️ Tavataan ryysyihin pukeutunut likainen lapsi 》tavataan lapsi, joka oli ENNEN tällainen

❌️ Fanny-täti pyytää, ettei Peter-sedän työrauhaa häiritä 》Peter-sedän työrauhasta on muuten puhetta

❌️ Lounas pakataan eväskoriin 》lounas syödään ulkona 

❌️ Mainitaan, että Pauli (Paula) on melkein yhtä hyvä kuin poika 》Paulin sukupuoli-identiteettiin viitataan useasti.


Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään ...
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee ...
Lue lisää

Viikon kirja: Ronja ryövärintytär

Kuva
Ronja ryövärintytär   odotti pitkään kirjahyllyssämme oikeaa hetkeä tulla luetuksi. Aloitimme kirjan jo kertaalleen viime vuoden puolella, mutta silloin se tuntui lapsista vielä liian hurjalta. Pari viikkoa sitten kuin yhteisestä päätöksestä lapset kysyivät, että ruvettaisiinko nyt lukemaan  Ronjaa , ja mehän ruvettiin! Jos jostain lastenkirjasta voi käyttää sanaa väkevä, niin  Ronja ryövärintyttärestä .  Astrid Lindgrenin  klassikko on ennen kaikkea tarina ystävyydestä, mutta kirja kertoo myös rohkeudesta, tasapainottelusta oikean ja väärän välillä, vanhempien rakkaudesta lapsiaan kohtaan, ennakkoluuloista ja lasten oikeudesta kulkea omia polkujaan. Mukana on myös fantastisia ja jännitystä lisääviä elementtejä ilkeiden männiäisten, julmien ajattarien ja hölmöjen kakkiaisten muodossa. Kun Ronja huusi, männiäiset lopettivat hakkaamisen. Sen sijaan Ronja kuuli jotain pahempaa. Ne olivat ryhtyneet kiipeämään kiveä ylös. Ne lähestyivä...
Lue lisää