Instagram-kirjat syyskuu 2023

 

Reetta Niemelä / Katri Kirkkopelto / Lasten Keskus 2023 / arvostelukappale

Tämän viikon lauantain lastenromaani on iso romaani pienille: Mustan kuun majakka.

Salamieli Saimi Salaper on kotiutunut Mustan Kuun majataloon, jossa hän asuu eläinlääkäri-isänsä kanssa. Saimi on salamieli, eli hänellä on harvinainen kyky nähdä ja ymmärtää ympärillä elävää salaväkeä. Mustan Kuun majatalo on pitkään toiminut salaväen turvapaikkana. Omissa oloissaan viihtynyt Saimi ystävystyy monen salaväkeläisen kanssa, mutta salamielen tehtävä on myös vastuullinen ja raskas. Saimin harteille kysymättä laskettu taakka ei ainakaan kevene tässä osassa. Siitä pitävät huolen niin ilkeä Quumestari kuin P.Ö.S.I.L.Ö.-kerhokin.

Mustan Kuun majakka alkaa hidastempoisesti. Toisaalta yksityiskohtainen, viipyilevä kerronta on osa sarjan viehätystä. Hienosti rakennetulle fantasiamaailmalle on syytäkin antaa tilaa.

Reetta Niemelän ja Katri Kirkkopellon kirja ei ole helpointa luettavaa lapsille, mutta palkitsevaa kyllä. Kieli on eläväistä, kuvitus taianomaista. Kuten edeltäjänsä, Mustan Kuun majakka toimii puolustuspuheenvuorona luonnon monimuotoisuudelle ja heikommista huolehtimiselle. Kirjassa käsitellään myös syrjintää ja ennakkoluuloja - mikä oikeasti motivoi Sinimäen pikkukaupungin "turvapartioita" vartioimaan kaupungin katuja? Ei ainakaan mikään hyvä.

Anu Holopainen / kansi: Anne Muhonen / Myllylahti 2023 / arvostelukappale

Kasvoton on Anu Holopaisen kirjoittaman IIK!-lastenkauhusarjan kymmenes ja viimeinen osa. Sarja on ollut ensimmäisestä osastaan lähtien esikoiselle erittäin mieluisa, ja Kasvoton oli meillä yksi syksyn odotetuimpia kirjoja.

IIK!-sarjan päähenkilöt, kaksoset Sussa ja Saku sekä heidän pikkusiskonsa Siiri, ovat jokaisessa kirjassa joutuneet jonkin yliluonnollisen pahuuden kynsiin. Siirillä on outo kyky vetää puoleensa olioita räyhähengistä noitiin, ja tarvitaan aina kaikkien kolmen lasten rohkeutta ja nokkeluutta, että vaarallisista tilanteista selvitään. Sarjan loppuvaiheessa mukaan taisteluihin on tullut myös sisarusten ystäviä.

Kasvoton-kirjan myötä selviää, että Siirin sisällä on salpa Paholaisen porttiin. Portti olisi syytä pitää lukossa, ettei vallanhimoinen demoni Kasvoton pääse ihmisten maailmaan. Totta kai se kuitenkin pääsee, ja on taas lasten vastuulla pelastaa maailma pahuudelta. Rankkaa puuhaa, kun samalla pitää hoitaa läksytkin.

Suosittelen IIK!-kirjoja kylmähermoisille jännityksen ystäville. Kirjat eivät ole superpelottavia, mutta eivät missään nimessä lällyjäkään. Sarja on saanut mukavasti vaikutteita muun muassa Stephen Kingin tuotannosta ja Buffy Vampyyrintappajasta.

Esikoinen suosittelee sarjasta erityisesti osia 1, 2, 4, 5, 6, 7, 8, 9 ja 10. 😅 

 

Elisabet Aho / kansi: Kaisu Sandberg / Myllylahti 2023 / arvostelukappale

Mitä nyt, Eetu? on neljäs osa Elisabet Ahon mainiossa lastenkirjasarjassa, jonka pääosassa ovat parhaat ystävykset Vappu ja Annika. Alakoulua käyvät tytöt haluavat saada selville, minne Vapun yläkouluikäinen isoveli Eetu hiippailee uuden kaverinsa, Antin, kanssa. Vaikuttaa nimittäin siltä, että Eetu on ajautumassa hankaluuksiin. Onneksi Eetun elämässä on kuitenkin turvallisia, välittäviä aikuisia, joiden avulla poikien solmuun mennyt tilanne ratkeaa.

Tästä sarjasta nousee pintaan tärkeitä teemoja, kuten esimerkiksi huolenpito ja auttaminen sekä ystävyys ja rohkeus. Nämä limittyvät mukavasti Vapun ja Annikan arkeen ja tekevät kirjoista laatulukemista, jota on helppo suositella alakoululaisille.

 

Ella Paija / Tammi 2023

Soita minulle karusellin kelloa on kirja varttuneemmille nuorille tai jopa nuorille aikuisille. Tartuin siihen luettuani kirjagramista, että tässä romaanissa on mielenkiintoinen koukku: yksi kirjan neljästä näkökulmasta kuuluu huvipuistolle. Muut kertojat ovat huvipuistoon pestattuja kesätyöntekijöitä.

Ella Paijan romaanin huvipuisto ei ole mikään tavan tivoli, vaan tietoinen, tunteva, suunnitelmallisuuteen ja toimintaan kykenevä pahispuisto. Eikä kukaan ihmisistä tiedä puiston kyvyistä mitään: he vain ihmettelevät ympärillään tapahtuvia outouksia, joista traagisin on pienen lapsen katoaminen keskellä huvipuiston vilinää.

Huvipuistonäkökulman avulla kesätyöntekijöiden muuten aika tavallisen oloisesta kesästä kulissien takaisine draamoineen ja ihastumisineen saatiin kiehtova jännitysnäytelmä. Jännitystä olisi saanut olla vielä enemmän, mutta kyllä kirja tällaisenaankin oli erittäin mieleenpainuva lukukokemus!

Pirkko Surojegin / Otava 1997

Suomen lasten eläinsadut tarttui mukaan Kontista, kun edellisen kerran vein sinne kirjoja. Lapsilla on koulussa teemaviikko kulttuuriperintöön liittyen, ja omien lasteni iloksi (tai ehkä harmiksi) keksin, että voidaan lukea kotona näitä perinteisiä suomalaisia satuja ja mennä syvemmälle skutsiin.

Kirjan sivuilta selviää esimerkiksi se, miksi jäniksen suu ratkesi ja miten kettu onnistui puijaamaan korpilta juuston. Muistan nämä sadut hyvin omasta lapsuudestani. Myös mediassa ja politiikassa tänäkin päivänä käytetyn "variksen valan" synty kerrotaan kirjassa. 

Suomen lasten eläinsadut -kirjan on kuvittanut ja toimittanut Pirkko Surojegin. Suomalainen luonto, erityisesti metsä ja sen asukkaat, pääsevät tässä kirjassa oikeuksiinsa. Pidän eläinten realistisesta ulkonäöstä, jota piristää veikeä ilmeikkyys. Perinteiset sadut ovat nykypäivän lapselle vähän hassuja, varsinkin kun tekstiin on tarkoituksella jätetty vanhan kansan ilmaisuja. Olen kyllä sitä mieltä, että juuri se tietty vanhanaikaisuus tuo näihin tarinoihin arvokkuutta. Kirjan lopussa on pieni sanasto, johon lukija voi tarvittaessa turvautua.

Marja Aho / kansi: Karin Niemi / Myllylahti 2023

Marja Ahon kirjoittama Voitonnälkä on Cheertytöt-sarjan neljäs osa.

Cheerleading-harrastus yhdistää yläkouluikäisiä ystäviä Jessiinaa, Sandraa ja Nelliä. Jessiina ei kuitenkaan ole yhtä innoissaan lähestyvistä kisoista kuin muut. Nelli puolestaan haluaa edustusjoukkueeseen vähän turhankin palavasti.

Cheerleadingin lisäksi Voitonnälässä on aiempien osien tapaan paljon koomista kouluarkea. Ihastustakin väreilee ilmassa.

Tämänkertainen #lauantainlastenromaani on valittu ja esitelty 11-vuotiaani lukukokemuksen perusteella. 

 

 

Tuutikki Tolonen / Pasi Pitkänen / Tammi 2016

Mörköreitti jatkaa suoraan siitä, mihin Mörkövahti jäi. Kuusivuotias Maikki etsii rakasta Grah-mörköään samalla kun isosisko Hilla ja isoveli Kaapo etsivät häntä.

Trilogian kakkososassa vietetään paljon aikaa maanalaisissa tunneleissa, joihin kuvittaja Pasi Pitkänen on luonut jännittävää tunnelmaa. Maikki tutustuu hassuun Portinvartijaan ja lähentyy viisaan kylpytakkinsa kanssa. Hilla tarttuu lapioon, Kaapo kirjaan. Äiti ja isä hössöttävät voileivistä, mutta suhtautuvat muuten lasten mörköhärdelliin yllättävän tyynesti.

Mörköreitin vahvuutena oli Maikin hahmo, josta tuli mukavasti mieleen Astrid Lindgrenin Lotta. Molemmissa on samaa hurmaavaa määrätietoisuutta ja huoletonta luottamusta siihen, että asiat järjestyvät. Myös Maikin ja Grahin vankka keskinäinen luottamus oli tosi sympaattista. Koin erityisesti tämän kakkososan aikana, että Grah ja Maikki ovat toisistaan huolehtiessaan molemmat omalla tavallaan mörkövahteja.

Onko tämä Tuutikki Tolosen sarja teille tuttu?

***

Löydät kaikki kuukausikoosteet avainsanalla #instagram.