Instagram-kirjat elokuu 2023

Sinikka Nopola & Tiina Nopola / Christel Rönns / Tammi 2023 / arvostelukappale

Risto Räppääjä ja viileä Venla perustuu samannimiseen elokuvaan vuodelta 2012. Jämäkkä lomasaaren emäntä Elvi Räppääjä komentaa Riston ja Rauhan kesäleirille D-vitamiinia tankkaamaan. Risto pyytää mukaan parhaan ystävänsä Nellin, ja Rauha houkuttelee mukaan alakerran naapurinsa.

Aurinkosaarella kaikki menee Riston mielestä pieleen: Elvi käskee siivoaman, telttaa on vaikea pystyttää ja kaiken kukkuraksi kohteeseen saapuu astetta coolimpi Venla. Nelli ihastuu oitis Venlan "mageeseen stailiin" ja haluaa vain chillata tämän kanssa. Ristoon iskee mustasukkaisuus, ja kavereiden kolmiodraama on valmis.

Kirjaversio toimi hyvin ja oli hauskaa ääneen luettavaa kuten Risto Räppääjät yleensäkin. Mitään sen syvällisempää sisältöä Tiina Nopolan ja edesmenneen Sinikka Nopolan sarja ei tarjoile, mutta käsiteltiin tässä pintapuolisesti ystävyyttä, oman identiteetin hakemista ja erilaisuuden hyväksymistä. Ja Christel Rönnsin kuvitus toi kirjaan eläväistä kesätunnelmaa.

Suosittelen katsomaan myös sen elokuvaversion tästä, se on mielestäni Räppääjä-leffoista paras. Sinikka Nopola on kirjoittanut pääosan lauluista, ja ne olivat meillä vuosia sitten ahkerassa soitannassa. Laulut ovat kirjassakin osa tarinaa.

  

Anneli Kanto / Noora Katto / Karisto 2023

Kastehelmi Virtanen ja ötökät kertoo nimensä mukaisesti siitä, miten Virtasen perheen kuopus suhtautuu ötököihin. Samalla lailla kuin minä: pelonsekaisella inholla. Kastehelmi pelkää varsinkin pitkäjalkaisia hämähäkkejä, ja voin sydämeni pohjasta todeta, että I feel you, Kastehelmi.


Vilma yrittää mikroskooppinsa avulla havahduttaa Kastehelmen ötököiden hyödyllisyyteen sillä seurauksella, että öttiäiset päätyvät Kastehelmen uniin. Siinä käy vähän niin kuin Saiturille jouluna, eli hyönteisten maailmassa seikkaillessaan Kastehelmi tajuaa, että ötököitä pitää suojella. (Minäkin tajuan sen, mutta se ei ikävä kyllä hälvennä pelkojani.)

Jälleen kerran loistava Viisi villiä Virtasta -kirja! Anneli Kannon arkiset lapsiperhekuvaukset ja Noora Katon riemukkaan eläväinen kuvitus ovat tehneet tästä sarjasta meillä kestosuosikin. Jopa 11-vuotiaani lukaisi tämän uuden osan, vaikka ei muuten kuvakirjoista enää niin piittaa.

Toivottavasti sarja kasvaa vielä!

Tuutikki Tolonen / Pasi Pitkänen / Tammi 2015

Mörkövahti aloittaa omaperäisen trilogian kolmesta sisaruksesta, heitä hoitavasta möröstä ja seikkailusta, johon lopulta päädytään.

Tarina alkaa, kun lasten äiti voittaa rentoutumisloman Lappiin. Palkintoon kuuluu kodinhoitaja, joka yllättäen onkin yli satakiloinen Grah-niminen mörkö. Mukana tulleen ohjekirjeen mukaan mörkö on hyvin luotettava ja sen voi majoittaa kaappiin. Äiti ymmärrettävästi vähän epäröi ennen kuin uskaltaa jättää lapsensa mörön huomaan, varsinkin kun on epävarmaa, milloin isä ehtii kotiin työmatkalta. (Lapset kutsuvat isäänsä Näkymättömäksi ääneksi, joten aivan heti isä ei taida matkoiltaan kotiutua.)

Sisaruksista nuorin, 6-vuotias Maikki, pääsee helpoiten mörön kanssa samalle aaltopituudelle. Ehkä siihen vaikuttaa se, että hänellä on myös kyky jutella kylpytakin kanssa. 9-vuotias Kaapo ja 11-vuotias Hilla tarvitsevat enemmän aikaa tottuakseen mörköön. Hillan kirjastosta lainaama tietokirja auttaa lapsia ymmärtämään mörköjen luonnetta, historiaa ja tarpeita. Kirja myös avaa yllättäen Grahin kyynelkanavat ja sysää lapset mörköineen (jep, niitä on lopulta useampi) seikkailuun.

Tuutikki Tolosen Mörkövahdista piti koko kolmen hengen iltasaturaatimme. Erityismaininta luontevasta, sujuvasta vuoropuhelusta, jota oli mukava lukea ääneen. Pasi Pitkäsen mustavalkokuvitus antoi mörölle ja lasten seikkailulle jännittävät ja sympaattiset piirteet.

Mörkövahti ei ole mielestäni liian pelottava pienillekään alakoululaisille, mutta tarinassa esiintyy kyllä ilkimyksiäkin, esimerkiksi häijyjä noitia.

 Paula Noronen / Kati Närhi / Tammi 2023 / arvostelukappale

Yökoulu ja paha pulpetti on jo 12. osa Paula Norosen kirjoittamaa ja Kati Närhen kuvittamaa omintakeista lastenkirjasarjaa. Tällä kertaa yliluonnolliset oppilaat selvittävät salaperäisen tunnelin mysteerin.

Kaikki alkaa siivoustalkoista, joihin opettaja Kammonen luokkansa komentaa. Pulpetit ovat päässeet karmeaan kuntoon ja ne on putsattava. Yhdestä pulpetista avautuu tunneli, ja pian lapset tajuavat, että yksi heistä on lintsannut jo vaikka kuinka kauan itse rakentamassaan lepoluolassa. Reiluuden nimissä kaikki päättävät lintsata, mutta kun opettaja saa tietää, lapset joutuvat kohtaamaan elämän kylmiä totuuksia.

Jälleen kerran hauskoja oivalluksia niin kielessä kuin kuvituksessakin.

Roope Lipasti / Harri Oksanen / WSOY 2023 / arvostelukappale

Lätkä-Lauri ja Kanarian kuti singahti omaksi lempparikseni tästä Roope Lipastin hauskasta kirjasarjasta. Tämänkertainen tarina toi nimittäin hienosti esille eriarvoisuutta ja sitä, miten jokainen pystyy halutessaan auttamaan muita.

Turnausvoiton jälkeen Laurin joukkue pääsee rantalomalle, ja lapset ovat tietysti aivan täpinöissään. Kohteessa he tutustuvat paikalliseen kulttuuriin ja luontoon, saavat uusia ystäviä ja paljon elämyksiä. Lauria kuitenkin kaihertaa omanikäinen lauttapakolainen Abu, jolla ei ole rahaa edes kenkiin. Onneksi Lauri ei jää asiassa neuvottomaksi!

Lätkä-Lauri ja Kanarian kuti taitaa olla monelle alakoululaiselle syksyn odotetuin kirja. On ilahduttavaa, että Lauri on pelannut itselleen ihan kunnollisen kirjasarjan eikä jäänyt torjumaan pelkästään Lukupaloihin

Harri Oksasen rempseä kuvitustyyli sopii sarjaan erinomaisesti.

***

Löydät kaikki kuukausikoosteet avainsanalla #instagram. 














Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Viikon kirja: Ronja ryövärintytär