Instagram-kirjat kesäkuu 2023


Janne Malinen / Teemu Juhani / Tammi 2022

Viikon #lauantainlastenromaani on Seitsemän kielonlehteä. Tämä esittely on kirjoitettu esikoiseni kertoman perusteella, sillä itse en ole tätä Janne Malisen kirjaa vielä lukenut. Kiinnostukseni kyllä heräsi siinä vaiheessa, kun jouduin patistelemaan lasta kouluun. "Mä luen vielä tämän sivun loppuun" kuului parina päivänä ennen kouluunlähtöä/valojen sammuttamista/ruokapöytään tuloa. Kirja oli kuulemma niin koukuttava!

Waaralinnan salaisuudet -trilogian aloittava teos kertoo vakavasti sairaasta Oskarista, joka lähetetään parantolaan. Paikan johtajatar on hyvin tiukka ja pelottava. Oskar saa kuitenkin hyviä kavereita, joiden kanssa voi seikkailla. Tunnelma on synkkä. Mukaan mahtuu myös surua ja kuolemaa.

Seitsemän kielonlehteä on hyvin jännittävä seikkailu. Kirjassa etsitään aarretta ja joudutaan vaaratilanteisiin. Parantolaa ympäröivässä metsässä asuu outoja ja vaarallisia eläimiä.

Kirja ei ehkä sovi alle 10-vuotiaille, vaikka se ei ollut liian pelottava. Kirja on myös hyvin paksu (yli 300 sivua).

Pian 11 vuotta täyttävä esikoinen jää innolla odottamaan ilmeisesti ihan pian ilmestyvää jatko-osaa! 

 

Helena Dahlgren / Marie Beschorner / Tammi 2023 / arvostelukappale

Sielunratsastajat - Tallitarinoita on Helena Dahlgrenin kirjoittama ja Marie Beschornerin lumoavasti kuvittama itsenäinen hevosseikkailu, jossa on neljä toisiinsa nivoutuvaa mysteeriä.

Päähenkilöt ovat varsinaisesta kirjasarjasta tutut ratsastajat Lisa, Alex, Linda ja Anne. Rohkeat ja neuvokkaat tytöt auttavat, pähkäilevät ja ratkovat tiensä pulma kerrallaan kohti loppuhuipennusta.

Kirjan tarinallinen ja kielellinen anti jää aika laihaksi. Tallitarinoita tarjoaa kyllä karkkia silmille upeilla kuvillaan, mutta mitään ikimuistoista lukuelämystä ei kannata odottaa. Kohderyhmäänsä eli varhaisteini-ikäisiin hevosfaneihin kirja todennäköisesti uppoaa ihan hyvin.

Ps. Sielunratsastajat-kirjasarja perustuu maailmanlaajuiseen, yli 10 vuotta sitten perustettuun Star Stable -verkkopeliin, jolla on miljoonia käyttäjiä. Star Stablesta on sekä alati kasvava online-versio että pienimuotoisempi Star Stable Horses -äppi. Ainakin ensiksi mainittu SSO käy kalliiksi pelaajan kukkarolle, koska peli on ilmainen vain vitostasoon asti. Sen jälkeen on kaivettava kuvetta ja hommattava pelissä käypää tähtikolikkovaluuttaa. (Netistä löytyvät faktat olivat tiputtaa minut satulasta: 1000 Star Coinsia on n. 30 euroa. Tämä summa ei välttämättä riitä edes yhteen kalliimpaan hevoseen.) Meillä lapset tietävät, että jos he haluavat pelata "oikean rahan" pelejä, niin sitä oikeaa rahaa ei heille heru. Kumpikaan ei pelaa Star Stable Onlinea, mutta molemmat ovat hyvin tietoisia sen olemassaolosta.  

Jorn Lier Horst / Hans Jorgen Sandnes / Otava 2023 / arvostelukappale

Etsiväkaksikosta on ilmestynyt uusi osa: Operaatio Muumio.

Muinainen muumio vetää puoleensa museovieraita etsiväkaksikon kotipaikassa Virtakylässä. Pian aletaan kuitenkin kuiskia, että muumio on kirottu (mikä muumioita vaivaa, kun ne ovat tai niiden epäillään olevan aina kirottuja?). Vai olisiko kyseessä sittenkin tihutöitä tekevä rikollinen. Tilda ja Oliver hoitavat hienosti tämänkin operaation, joka on jo 12. suomennettu osa Jorn Lier Horstin mainiossa sarjassa.

Jälleen kerran hehkutan sarjan värikästä kuvitusta ja isoa fonttia, jotka tekevät Etsiväkaksikoista helposti lähestyttäviä dekkareita lapsille. Juonikuvio ei ollut omaperäisimmästä päästä, mutta toisaalta jokainen itseään kunnioittava seikkailusarja tarvitsee oman muumio-osansa. Ja pian yhdeksän vuotta täyttävän kuopukseni tämä kirja tempaisi mukaansa niin että tämä luki kirjan melkein yhdeltä istumalta. (Ei tapahdu usein, toim. huom.)

Zacharias Topelius / Maija Karma / Otava 2002

Maija Karman kuvittama Vattumato on kaunis ja ihastuttava kesäkirja. Vadelmat hehkuvat punaisina, meri välkkyy taustalla ihmeellisen sinisenä ja metsä piirtyy niin monessa vihreän sävyssä, että sinne pystyy helposti kuvittelemaan itsensä. (Jos pitäisi valita joku kuva, jossa asuisin, niin se olisi se, jossa Tessa ja Aina juovat aamukahvia metsän siimeksessä Vattukuninkaan kestitseminä.)

Zacharias "Satusetä" Topeliuksen
ajaton tarina vuodelta 1854 kertoo ennen kaikkea myötätunnosta ja heikompien puolustamisesta. Tessa ja Aina ovat herttaiset siskokset, jotka lähtevät vadelmia poimimaan mutta eksyvät keskellä syvintä metsää. Tytöt eivät tiedä päätyneensä Vattukuninkaan taianomaiseen valtakuntaan. Vattukuningas sattuu olemaan tytöille kiitollisuudenvelassa, sillä he pelastivat aiemmin hänen henkensä. Vattukuningas nimittäin muuttuu kerran sadassa vuodessa vattumadoksi ja joutuu yhden päivän ajan elämään kuten kaikki madot: jatkuvassa hengenvaarassa. Nytkin tyttöjen isoveli olisi tallonut madon kuoliaaksi, jos tytöt eivät olisi matoparkaa säälineet ja vieneet turvaan.

Suosittelen tätä lempeää kesäkirjaa kaikille! Tarina on hyvä, mutta Vattumadon kuvitus on aivan omaa luokkaansa. 


Anne Muhonen / Hertta 2023 / arvostelukappale

Monstera Deliciosa 1 - Löytäjä saa pitää on Anne Muhosen piirtämä vauhdikas ja kekseliäs sarjakuvaseikkailu lapsille.

Kirja kertoo kolmesta ystävyksestä, jotka löytävät salaperäisen kiven ja pienen peikonlehden. Kasvin myötä poikien elämään ilmestyy NeyNey, iloinen ja tarmokas peikonlehtihoitaja. NeyNeyllä on pojille tärkeää kerrottavaa: pihalta löydetty kivi on käärmeiden käräjäkivi, eikä sen kanssa ole leikkimistä.

Ehtivätkö pojat palauttaa kiven sen hurjalle omistajalle ennen kuin on liian myöhäistä? Vai selviääkö kaikki vasta jatko-osassa?

Tämä sarjakuvakirja pursuaa upeaa kuvitusta ja hauskoja ja kiinnostavia yksityiskohtia. Tuntuu, että löydän jokaisella lukukerralla jotain uutta.





Nora Lehtinen / Anne Muhonen / Avain 2023 / arvostelukappale

Olen löytänyt uuden idolin: Hilma-tädin! Tämä kahvia ryystävä, pilke silmäkulmassa kulkeva luova sekatyöläinen vetää puoleensa kiehtovia mysteereitä. Niitä Hilma-täti ratkoo yhdessä sukulaistyttö Viltsun ja naapurinpoika Sakarin kanssa. Kesäinen Helsinki tarjoaa upean miljöön, ja kummitukset ja muut kummallisuudet tuovat hauskaa twistiä tähän hilpeään lomaseikkailuun.

Jos etsit kirjaa, jossa on vauhtia enemmän kuin vaaroja ja mysteereitä ilman liian suurta jännitystä, lue tämä!

Meille tämä oli ensimmäinen lukemamme Hilma-tädin seikkailu, mutta oikeasti kirja on sarjan kolmas osa.


Merja Jalo / Reija Kiiski / Kvaliti 2023 / arvostelukappale

Kotikulman etsivät -sarjasta on ilmestynyt uusi osa, Mustan Unikon tapaus.

Tällä kertaa Markus, Lisa ja Linnea selvittävät, kuka varasti Linnean ukille kuuluvan arvokkaan BMX-temppupyörän, Mustan Unikon. Markus oli sopinut ajavansa seuraavat kisat Mustalla Unikolla, mutta tästä eivät kaikki tykänneet. Pian Markus huomaa, että pyörä on varastettu.

Tyylilleen uskollisesti Merja Jalo on hyödyntänyt kateutta ja sabotaasia saadakseen jännitettä juoneen. Tämä kuvio on mielestäni jo riittävän monta kertaa nähty, ja toivoisin raikkaampaa lähestymistapaa lastenkirjallisuuteen.

Oudoksuin myös joitakin tilanteita: kun lapset havahtuvat yöllä outoihin ääniin ja lähtevät pihalle tutkimaan mistä on kyse, "Taivaalla täysikuu lipuu pilviverhon taakse ja maisema pimenee." Tästä seuraa se, että "Lapset eivät näe pensaan takana seisovaa hahmoa, joka katsoo heitä vaanien." Hmm, lapset eivät näe, mutta pensaan takana hengaava tyyppi näkee kyllä ja lisäksi vaanii lapsia, vaikka missään muussa kirjan kohdassa ei puhuta vaanimisesta.

Myös päälle liimatut opetukset ärsyttivät. Markus esimerkiksi näkee värikkäästi pukeutuneen Linnean ja miettii tytön näyttävän seepralta. Mutta Markus "ei mainitse asiasta ääneen. On turha pahoittaa kenenkään mieltä arvostelemalla ulkonäköä tai tyyliä." Ja kun pankinjohtajan poika Jussi (pyörävaras) tulee kisassa toiseksi, hän toteaa: "Opin, että tärkeintä ei ole voitto, vaan reilu kilpaileminen." Tässä kohtaa tuntui siltä, että luen alakoululaisen kirjoittamaa tarinaa.

On erilaisia tapoja antaa lisätietoa lukijalle. Timo Parvela esimerkiksi hoitaa homman fiksusti Melkein mahdoton tehtävä -sarjan avausosassa, kun Elias googlettaa mitä CIA tarkoittaa. Sen sijaan ei mielestäni ole luonteva tapa kertoa lukijalle Linnean papukaijasta laittamalla Markuksen ja Lisan äiti toteamaan: "Vai on Linnean puhuva kakadupapukaija saanut omat rattaat." Tai kun samainen äiti kertoo lukijalle BMX:stä huomauttamalla lajia jo harrastavalle lapselleen: "[BMX-radalla] on erikokoisia ja -muotoisia kumpuja, joiden yli ajetaan ja hypätään." Lisäksi, kun kirjassa muuten puhutaan koko ajan "äidistä", niin pienempää lukijaa saattaa hämmentää, kun äitiä kutsutaan yhtäkkiä Raisaksi ilman että oltaisiin missään vaiheessa kerrottu, että Raisa on Lisan ja Markuksen äiti.

En siis erityisemmin pitänyt tästä kirjasta, mutta sen hyvinä puolina mainittakoon, että BMX on onnistunut aihevalinta, josta varmasti luettaisiin mielellään enemmänkin, ja kuvitusta oli runsaasti.

Enid Blyton / suom. Tai Manner / Tammi 1993 (1946)

Mun on joskus hankala aloittaa uutta kirjaa, kun edellisen tapahtumat on tuoreina mielessä, eikä hahmoista halua päästää vielä irti. Silloin luen yleensä Viisikon tai jotain muuta Enid Blytonin tuotantoa, joka tuttuudessaan johdattaa mut lempeästi pois edellisen tarinan miljööstä ilman, että mun tarvitsee heti tutustua uusiin tyyppeihin.

Viisikko kesälomalla oli tällainen kepeä välivaiheen kirja. Siitä löytyivät kaikki Viisikoiden tunnusmerkit: runsaat eväät, helteinen sää, lapset tien päällä ilman aikuisia (tällä kertaa hevosten vetämien asuntovaunujen kanssa), outoa sirkusväkeä, karkeaääninen rikollinen, luola, Timiä uhkaava revolveri ja myrkytysyritys, Leon päsmäröinti ja Annen intohimo tiskaamiseen.

"Halloo! Halloo! sanoi ylikonstaapeli. - Täällä näyttää olevan pienet pidot!"

Nyt voin taas innolla tarttua uuteen kirjaan, kun Viisikko on neutralisoinut mun aivot. Onko tällainen siirtymäkirjarituaali käytössä kenelläkään muulla? Ja jos on, niin mitä te silloin luette?


Maria Kuutti / Mirjami Manninen / Karisto 2023

Maria Kuutin ja Mirjami Mannisen helppolukuinen kuvakirja Kolme kaverusta ja skeittiparkki
vie lukijan skeittaamaan ja skuuttaamaan. Omaa turvallista harrastuspaikkaa voi olla vaikea löytää, kuten kesälomalla olevat Nelli, Samu ja Masa joutuvat huomaamaan. Koulun pihalla ei saa hengailla, kaupan edessä on vaarallista ja kadulla saattaa tulla yhteentörmäys rollaattorimummon kanssa.

Nokkelat lapset kutsuvat koolle asukaskokouksen ja ehdottavat kaikille avoimen skeittiparkin rakentamista. Aikuisten avulla parkki järjestyy nopeasti, ja lapset pääsevät mukaan rakennuspuuhiin.

Kolme kaverusta ja skeittiparkki valaisee hienolla ja lapsentasoisella tavalla yhteiskunnallista vaikuttamista ja osallisuutta. Lisäksi se on vauhdikas, värikkäästi kuvitettu kesätarina, jossa on huomioitu moninaisuus ja lapsen oma ääni. Kirjan rakenne ja teksti on selkeää.

Myös kuopus luki tämän kirjan ja antoi sille neljä ja puoli tähteä. Lapseni mielestä parasta oli kirjan arkipäiväisyys ja se, kun Nelli oli vähällä törmätä mummoon kadulla.

***

Löydät aiemmat Instagramin kuukausikoosteet avainsanalla Instagram.






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Viikon kirja: Ronja ryövärintytär