Instagram-kirjat toukokuu 2023

 Janina Saari / Anne Muhonen / Minerva 2023 / arvostelukappale

Kummallinen koppis on jo kolmas osa kuopuksen suosikkisarjassa, joka tutustuttaa lukijat kovakuoriaisten kiehtovaan maailmaan. Pelkään kuoriaisia, kuten pelkään kaikkia hyönteisiä, mutta samalla olen iloinen niiden olemassaolosta. Kuka muu muka jaksaisi päivätyökseen pyöritellä itseään isompia lantapalloja?

Kummallinen koppis kertoo tamminkaisesta, joka ei elä Suomessa, toisin kuin muut tämän kirjan koppikset. Se päätyy meriteitse Saksasta Suomeen (Turkuun!) ja tutustuu paikallisiin lajitovereihinsa. Mukanaan se tuo löytämänsä puunpalan, johon kirjanpainaja on jättänyt jälkensä. Tamminkainen luulee kaarnanpalaa aarrekartaksi ja on pian kerännyt aikamoisen seurueen avukseen aarteenetsinnässä.

Kummallinen koppis -kirjan kuvitus on häikäisevän hieno. Kirjan kuva ukkosmyrskystä näyttää siltä kuin salama rätisisi sivulla oikeasti. Värit ovat yltäkylläisiä ja koppikset mukavan ilmeikkäitä. Koppisten keskinäinen nokittelu ja sanailu on hauskaa luettavaa ja lopusta löytyvä koppisknoppis aikuistakin kiinnostava tietonurkka.

Suosittelen lämpimästi Koppis-sarjaa kaikenikäisille, mutta etenkin päiväkoteihin ja pikkulapsiperheisiin.

Jenni Skyttä-Forssell / Giannetta Porta / Kvaliti 2023 

Viltti ja Vanu Varovaisten talossa on värikylpy aisteille, pehmeä peitto, johon kääriytyä, salainen maja, jossa kuiskutella, pannulla rätisevä räiskäle ja poskelle moiskahtava suukko. Ihana kirja siis!

Jenni Skyttä-Forssellin kirjoittama ja Giannetta Portan kuvittama kuvakirja kertoo sisaruksista, jotka viedään vähän kiireellä enon luo hoitoon päiväksi. Eno ei ehkä ole kovin tottunut lapsiin tai on muuten luonteeltaan hyvin suojelevainen, sillä hän kehottaa lapsia koko ajan varomaan. Hyvää tarkoittaen, toki, mutta lapsia ihmetyttää alituinen varovaisuus niin, että he arvelevat asuvansa Varovaisten talossa.

Tämä kirja toi tullessaan hyvän mielen (ja haaveen asua Giannetta Portan piirroksessa).

 

Roope Lipasti / WSOY 2023 / arvostelukappale

Rauniokaupungin lapset jatkaa suoraan siitä, mihin Palavan kaupungin lapset jäi: hiiltyneiden lautakasojen äärestä. Turun palo on riehunut itsensä väsyksiin, mutta savunhaju kirvelee vielä silmissä ja maa jalkojen alla on lämmin. Tragedian lamaannuttamat kaupunkilaiset yrittävät parhaansa mukaan kyhätä uusia koteja palaneiden tilalle, mutta materiaaleista on pulaa. Akatemian rehtori itkee tuhoutuneiden kirjojen kohtaloa: kaikki se tieto ja sivistys, tuhkana tuuleen.

Ykkösosan neuvokas ja huimapäinen kolmikko eli sisarukset Peter ja Hulda sekä heidän ystävänsä Jaakko selvisivät palosta ehjin nahoin, vaikka läheltä piti. Nyt he aikovat etsiä rikolliselta Kierosilmä-Kallelta jääneen aarteen. Mutta kaupungin toinen kelmi, Rollo, on saman aarteen perässä, ja tämä tuo sopivaa jännitettä juoneen.

Kuten edellisessä osassa, nautin nytkin viihdyttävästi kuvatusta Turun historiasta. (Minulle selvästi sopivat tällaiset lapsentasoisesti historiasta kertovat kirjat.) Aamuisin, kun kävelen töihin jokirantaa pitkin ja Turun tuomiokirkon ohi, on hauska kuvitella, miltä kaikki näytti Turun palon aikoihin 1820-luvulla. Näen mielessäni Huldan, Peterin ja Jaakon juoksevan ohitseni mukulakivillä ja mietin kaikkea sitä vettä, joka Aurajoessa on virrannut Turun palosta tähän päivään. (No en oikeasti edes mieti, se vain kuulosti mukavan mahtipontiselta lopetukselta.)

Sitä jäin kyllä miettimään, että olisiko vuonna 1827 sanottu, että "pitää kytkeä sienikatse päälle", kuten Peter sanoi metsässä. 

Cristal Snow / Kati Vuorento / Tammi 2022

Ensimmäinen Penni Pähkinäsydämestä kertova kirja vei sydämeni ja toinen osa sai minut haltioitumaan. Onkin vaikea keksiä, miten ylistäisin tätä kolmatta osaa, Viluhallan salaisuutta, sillä sekin on ihan täydellinen! Cristal Snow ja Kati Vuorento ovat luoneet jotain niin lumoavaa, että olen vaipunut näiden keijukirjojen edessä samanlaiseen hurmioon kuin Vihervaaran Anna koivukujan nähdessään.

Tuulenpesän metsään on tulossa talvi. Ystävykset Penni, Viliina, Liana ja Hilda odottelevat ensilunta yökylässä Pähkinäsydänten kotona. Lumen lisäksi yö tuo Pennin kotiin jotain katalaa: siivet selästä vievän varkaan. Käy ilmi, että rikosaalto on pyyhkäissyt koko metsän yli. Penni ystävineen saa viranomaisilta epävirallisen valtuutuksen selvittää asiaa, mutta tehtävä osoittautuu paljon pelottavammaksi kuin kukaan osasi odottaa. Pennin rohkeutta ja suuren sydämen herkkyyttä koetellaan rajummin kuin koskaan ennen, sillä hänen kontolleen ei jää pelkästään siipien pelastaminen varkaan kynsistä vaan myös ystävän puolesta taisteleminen silloin, kun tämä ystävä ei enää kykene itseään puolustamaan.

Cristal Snow'n teksti on ihanaa, värikästä ja kekseliästä. Tarinaa ääneen lukiessa sanat aivan sulavat suussa, ja Kati Vuorennon herkät piirrokset saavat huokailemaan ihastuksesta. Kirjassa käsitellään hienosti myös vaikeita asioita kouluruokailun aiheuttamasta ahdistuksesta vanhemman alkoholin käyttöön ja lapsen kaltoinkohteluun.

Mitähän Tuulenpesässä seuraavaksi tapahtuu?

Ps. Esikoinen ajatteli kirjan nimen perusteella, että viluhalla on täkki, johon voi kietoutua, jos on oikein kylmä. Ihana ajatus! Kirjan Viluhalla oli kuitenkin aika paljon hyytävämpi...

Eva Hierteis & Franziska Harvey / Katja Reider & Carmen Hochmann / suom. Seija Kallinen / Kustannus-Mäkelä 2023 / arvostelukappale

Kuopus on helppolukuisten lastenkirjojen suurkuluttaja. Kuvassa näkyvät, n. 5-8-vuotiaille suunnatut kirjat kuuluvat Kustannus-Mäkelän Lukupiraatti- ja Kirjatiikeri-sarjoihin, joista tokaluokkalaiseni on kovasti pitänyt. Hän tykkää kirjoista, joissa tapahtuu tavallisia asioita: hoidetaan eläimiä, joudutaan lääkäriin tai leikitään kavereiden kanssa. Tällaisia tarinoita sisältyy näihin kahteen sarjaan ilahduttavan paljon.

Hevostallin uusi asukas sopii aivan vasta-alkajillekin, koska teksti on tavutettu, kirjoitettu suuraakkosin ja rivitetty selkeästi. Iloisen värikästä kuvitusta on runsaasti.

Myös Eläinlääkäritarinoita on helppoa ja selkeää luettavaa. Kuten Lukupiraateissa aina, teksti on pienaakkosilla eikä sitä ole tavutettu. Tässäkin on paljon kuvia tukemassa kirjan neljää lyhyttä tarinaa.

Martin Widmark / Emil Maxén / suom. Outi Menna / Tammi 2023 / arvostelukappale

Nelli Rapp on rohkea ja nokkela lapsi, joka matkustaa vanhempiensa ja Lontoo-koiransa kanssa maaseudulle Hannibal-sedän luo. Aavemaisessa kartanossa asuu myös vanha Lappaja-Leena ja outo, jättimäinen palvelija. Nopeasti Nellille valkenee, että kartano on oikeasti Hirviöakatemia, jossa Lappaja-Leena kouluttaa kauhuagentteja. Agenttien tehtävä on huolehtia tasapainosta yliluonnollisen ja luonnollisen välillä. Nellistä halutaan agentti nro 10, mutta ensin hänen on päästävä läpi ensimmäisestä kokeesta: miten tuhotaan vampyyri?

Kauhuagentti Nelli Rapp - Hirviöakatemia on uudelleenkuvitettu painos Martin Widmarkin vanhan sarjan avausosasta. Kirjan jännittävä ja tyylikäs kuvitus on Emil Maxénin kynästä.

Nelli Rappista on tehty myös elokuva. Siinä missä kirjasarja sopii pienillekin alakoululaisille, vuoden 2020 leffaversiossa on K12-ikäraja. Katsoin sen esikoisen kanssa, jolle Nelli Rappin maailma oli jo tuttu, eikä hän pitänyt elokuvaa kovinkaan jännänä. Synkkätunnelmaisessa, vähän Wednesday-henkisessä leffassa pyöri kuitenkin kaikenlaista vampyyria ja muuta hurjaa hirviötä terävine hampaineen, joten ikäraja ei minun mielestäni ollut liian korkea.

Kerttu Rahikka / Nadja Sarell / Kustannus-Mäkelä 2023 / arvostelukappale

Elsa ja Lauri puutarhureina on mullantuoksuinen ja auringonlämpöinen kuvakirja täynnä kasvun ja kasvattamisen iloa.

Puuhakkaat ja tiedonjanoiset sisarukset pääsevät tällä kertaa upottamaan sormensa multaan. Elsan ja Laurin saamat tiedonjyvät alkavat itää myös lukijoiden päässä, sillä tälle sarjalle tyypillisesti kirja on hyvin informatiivinen. Tieto on lapsentasoista ja selkeä kuvitus havainnollistaa pihahommien saloja vielä lisää.

Pidän kovasti Elsa ja Lauri -kirjojen hyväntuulisesta kuvituksesta. Varsinkin värien runsaus ja lasten ilmeikkäät kasvot ilahduttavat.


Löydät aiemmat kuukausikoosteet tunnisteella Instagram.