Kettusaari on ajaton lastenromaani luonnonsuojelusta


Lea Pennanen / Elina Vanninen / Otava 1983

Lea Pennasen lastenromaani Kettusaari on kerronnaltaan rikas tarina luonnonsuojelusta ja eläinten oikeuksista. Kertomus mukailee Pennasen aiemmin kirjoittamaa Pikku siili -kirjaa, mutta on vertauskuvallisempi ja vimmaisempi kuin edeltäjänsä. Ihmisen piittaamattomuus ja tuhoisa toiminta, samoin kuin julmuus eläimiä kohtaan, tulee harvoin iholle niin vahvana kuin Kettusaaressa. Lapset kuuntelivat hiljaisina, kun sinipukuinen kuolema saattoi loukkaantuneet eläimet hellästi "kuun kultaiselle lautalle". 

Kettusaaren pääeläin on empaattinen ja rohkea Pikkukettu Solomon Ruusukorva, jonka kohtalona on johdattaa eläintoverinsa tuhoutuvasta Vanhasta metsästä turvalliseen Kettusaareen. Kettusaari on eläinten luvattu maa ja rauhan tyyssija, jonka vain sydämestään hyvät voivat nähdä. Tarinan alussa Solomonia kiusataan, sillä hän on kasvissyöjä toisin kuin lajitoverit. (Myös Pikku siili -kirjan Kettu Keikurasta tuli lopulta "omenakettu", eikä se enää jahdannut pientä metsänväkeä pata valmiina päässä.)

Puolivälin jälkeen Kettusaari kadotti hetkeksi rytminsä ja jäi lillumaan Solomonin tapaamien Pilvikettujen lumoon. Mutta saaren lähtiessä liikkeelle etsimään pulaan jääneitä eläimiä, tarinakin lähti taas kulkemaan. Kun Kettusaareen pelastettiin perinteisten metsäneläinten lisäksi yllättäen myös norsuja, leijonia ja kirahveja, tarina alkoi muistuttaa kertomusta Nooan arkista ja Solomon tuntui raamatulliselta pelastajalta.

Lea Pennasella on hyvin omintakeinen kirjoitustyyli, josta meillä pidetään kovasti. Metsän tunnelma oli erityisen hienosti kuvattu: metsä on samaan aikaan rauhoittava ja jännittävä, salaperäinen siinä missä tuttukin.  Luonto on paikoitellen raju ja arvaamaton, mutta myös lempeä ja antelias. Jos etsitte pienillekin lapsille sopivia seikkailuja, joissa käsitellään luontokatoa ja eläinten oikeuksia, suosittelen Kettusaarta ja Pikku siiliä. 

Lue esittelyt myös muista Pennasen lastenkirjoista:

Pikku siili

Piilomaan pikku aasi

Me Leijonat

Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään ...
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee ...
Lue lisää

Viikon kirja: Ronja ryövärintytär

Kuva
Ronja ryövärintytär   odotti pitkään kirjahyllyssämme oikeaa hetkeä tulla luetuksi. Aloitimme kirjan jo kertaalleen viime vuoden puolella, mutta silloin se tuntui lapsista vielä liian hurjalta. Pari viikkoa sitten kuin yhteisestä päätöksestä lapset kysyivät, että ruvettaisiinko nyt lukemaan  Ronjaa , ja mehän ruvettiin! Jos jostain lastenkirjasta voi käyttää sanaa väkevä, niin  Ronja ryövärintyttärestä .  Astrid Lindgrenin  klassikko on ennen kaikkea tarina ystävyydestä, mutta kirja kertoo myös rohkeudesta, tasapainottelusta oikean ja väärän välillä, vanhempien rakkaudesta lapsiaan kohtaan, ennakkoluuloista ja lasten oikeudesta kulkea omia polkujaan. Mukana on myös fantastisia ja jännitystä lisääviä elementtejä ilkeiden männiäisten, julmien ajattarien ja hölmöjen kakkiaisten muodossa. Kun Ronja huusi, männiäiset lopettivat hakkaamisen. Sen sijaan Ronja kuuli jotain pahempaa. Ne olivat ryhtyneet kiipeämään kiveä ylös. Ne lähestyivä...
Lue lisää