Futistyttö-sarja kertoo päiväkirjatyyliin harrastuksista ja kavereista

 

Anneli Kanto / kansikuva: Noora Katto / Karisto

Futistyttö on Anneli Kannon viisiosainen sarja varhaisnuorille. Sarjan alkaessa päähenkilö Oona on täyttämässä 12 vuotta. Päiväkirjatyyliin kirjoitetut kirjat esittelevät jalkapalloa harrastavan tytön, joka kipuilee monenlaisten ongelmien parissa.

Oona adoptoitiin kaksivuotiaana Kiinasta yksinhuoltajaäidin vähävaraiseen perheeseen, johon kuuluu myös isoveli Anssi. Oonan aasialaispiirteet aiheuttavat inhottavaa koulukiusaamista ja rasistista nimittelyä. Myös n-sanaa käytetään (jopa Oona itse kuvatessaan ihonväriään), ja tätä sanavalintaa minun oli vaikea hyväksyä. Nikottelin myös laihdutussisällön kohdalla. Oonan terkkari kehottaa tyttöä tarkkailemaan painoaan tulevaisuudessa häämöttävän, mahdollisen ylipainoriskin takia. Urheilullinen Oona ryhtyykin omin päin laihduttamaan ja kirjaa tuloksia päiväkirjaansa (been there, done that, kiitos vinksahtanut 90-luku). Vaikka terkkarin neuvot todetaankin lopulta vastuuttomiksi ja Oona lopettaa laihduttamisen sekä saa asiantuntevia neuvoja riittävästä energiansaannista, en voi olla miettimättä, tarvitaanko painopuhetta varhaisnuorten kirjoissa ollenkaan.

Futistyttö-sarjassa on joka tapauksessa useita mielenkiintoisia aiheita: jalkapalloharrastus, adoptio, rasismi, kiusaaminen, kaverisuhteet, lapsiperheköyhyys, itsetunto-ongelmat ja muut murrosiän tunnekuohut. Kanto kirjoittaa arkisesti ja aidosti, turhia kikkailematta, vähän niin kuin Viisi villiä Virtasta -sarjassakin. Tunnistin Oonan päiväkirjateksteissä paljon samaa kuin omissa päiväkirjoissani tuon ikäisenä.

Sarjassa ovat ilmestyneet: Tulikärpäset (2009), Kasi kentälle (2009), FC Tytsyt (2011) Huippuvalmentaja (2011) ja Pusu ja pokaali (2012). Suosittelen tätä sarjaa yli 10-vuotiaille lukijoille, mutta ehdotan myös, että aikuinen olisi lukuprosessissa vähän tukena kyselemässä, millaisia ajatuksia sarja lapsessa herättää.

Kommenteissa saa mielellään vinkata kivoja varhaisnuorten kirjasarjoja tai yksittäisiä kirjoja, joissa harrastetaan! Esikoinen himolukee sellaisia nyt hurjaa vauhtia.



 

Kommentit

  1. Anonyymi29.3.2023 klo 2.09

    Vähän vanhempaa varhaisnuorten kirjasarjaa voisin vinkata: Cynthia Voigt ja Matkalla kotiin. Tämän sarjan kirjoja rakastin varhaisnuorena ja kestivät hyvin uudelleen luvun aikuisena.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään ...
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee ...
Lue lisää

Viikon kirja: Ronja ryövärintytär

Kuva
Ronja ryövärintytär   odotti pitkään kirjahyllyssämme oikeaa hetkeä tulla luetuksi. Aloitimme kirjan jo kertaalleen viime vuoden puolella, mutta silloin se tuntui lapsista vielä liian hurjalta. Pari viikkoa sitten kuin yhteisestä päätöksestä lapset kysyivät, että ruvettaisiinko nyt lukemaan  Ronjaa , ja mehän ruvettiin! Jos jostain lastenkirjasta voi käyttää sanaa väkevä, niin  Ronja ryövärintyttärestä .  Astrid Lindgrenin  klassikko on ennen kaikkea tarina ystävyydestä, mutta kirja kertoo myös rohkeudesta, tasapainottelusta oikean ja väärän välillä, vanhempien rakkaudesta lapsiaan kohtaan, ennakkoluuloista ja lasten oikeudesta kulkea omia polkujaan. Mukana on myös fantastisia ja jännitystä lisääviä elementtejä ilkeiden männiäisten, julmien ajattarien ja hölmöjen kakkiaisten muodossa. Kun Ronja huusi, männiäiset lopettivat hakkaamisen. Sen sijaan Ronja kuuli jotain pahempaa. Ne olivat ryhtyneet kiipeämään kiveä ylös. Ne lähestyivä...
Lue lisää