Viisikko kohtaa kieron kotiopettajan sarjan toisessa osassa

Enid Blyton / suom. Inkeri Hämäläinen / Tammi 1994

Viisikon uudet seikkailut (1943) on Enid Blytonin Viisikko-sarjan toinen osa. Sekin sijoittuu Paulin kotiin Kirriniin. Ensimmäisen yhteisen kesän jälkeen Pauli on aloittanut samassa sisäoppilaitoksessa, jota hänen serkkunsa Anne käy. Kouluun saa ottaa lemmikin, minkä vuoksi Pauli onkin viihtynyt hyvin.

Pauli oli kutsuttu serkkujen luo jouluksi, mutta Annen, Leon ja Dickin äiti sai tulirokon juuri joulun alla. Siispä serkukset menevätkin Paulin kotiin. Tunnelma lässähtää, kun syksyllä sairastelleet Leo ja Dick sekä muista jäljessä oleva Pauli joutuvat osallistumaan kotiopetukseen. Kotiopettaja, herra Roland, on ankara nillittäjä, joka ei pidä koirista. Tim puolestaan kieltäytyy antamasta tassua opettajalle, mikä on ensimmäinen vihje siitä, että miehessä on jotain epäilyttävää. Pauli toteaakin miehestä, että tällä on "epämiellyttävä suu" ja "ohuet ja julmat huulet". Pian Pauli näkee opettajan urkkimassa Peter-sedän työhuoneessa. Peterillä on salainen projekti kesken, projekti, joka kiinnostaa myös herra Rolandia. Kun Pauli ja Tim jouluyönä löytävät kotiopettajan taas hiippailemasta työhuoneessa, Peter-setä uskoo lapsensa sijaan herra Rolandia, ja Tim lähetetään rangaistuksena ulos nukkumaan. Seuraavana päivänä Pauli näkee opettajan juttelevan maataloon majoittuneiden taiteilijoiden kanssa, vaikka tämä esittää muille lapsille, että taiteilijat ovat hänelle aivan vieraita. Muut kuittaavat Paulin epäilyt hölynpölynä.

"Meidän on nyt käytettävä järkeämme kukistaaksemme vaarallisten vihollisten tuumat." -Leo

Maatalo, jossa kaksi taiteilijaa lomailevat, on vanha rakennus ja kuuluu Paulin perheelle. Lasten ollessa vierailulla he löytävät kiehtovia liukupaneeleita talon seinistä. Salakätköistä löytyy vanhan tupakkakukkaron lisäksi merkillinen kankaanpala täynnä salakirjoitusta. Lapset saavat sen, mutta ainoa asia, jonka he rievusta ymmärtävät, on merkintä VIA OCCULTA - Salainen tie. Vastoin Paulin toiveita muut lapset pyytävät opettajalta apua merkkien tulkitsemiseen. Samaan aikaan Peter-sedän tärkeät paperit varastetaan yöllä, mutta edelleenkään kukaan ei usko, että herra Rolandilla voisi olla tekemistä asian kanssa. Lopulta Pauli saa Leon vakuuttuneeksi opettajan epärehellisyydestä, ja takaa-ajoon huipentuva seikkailu loppuu rikollisten kiinnijäämiseen.

Lue myös:



Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään ...
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee ...
Lue lisää

Viikon kirja: Ronja ryövärintytär

Kuva
Ronja ryövärintytär   odotti pitkään kirjahyllyssämme oikeaa hetkeä tulla luetuksi. Aloitimme kirjan jo kertaalleen viime vuoden puolella, mutta silloin se tuntui lapsista vielä liian hurjalta. Pari viikkoa sitten kuin yhteisestä päätöksestä lapset kysyivät, että ruvettaisiinko nyt lukemaan  Ronjaa , ja mehän ruvettiin! Jos jostain lastenkirjasta voi käyttää sanaa väkevä, niin  Ronja ryövärintyttärestä .  Astrid Lindgrenin  klassikko on ennen kaikkea tarina ystävyydestä, mutta kirja kertoo myös rohkeudesta, tasapainottelusta oikean ja väärän välillä, vanhempien rakkaudesta lapsiaan kohtaan, ennakkoluuloista ja lasten oikeudesta kulkea omia polkujaan. Mukana on myös fantastisia ja jännitystä lisääviä elementtejä ilkeiden männiäisten, julmien ajattarien ja hölmöjen kakkiaisten muodossa. Kun Ronja huusi, männiäiset lopettivat hakkaamisen. Sen sijaan Ronja kuuli jotain pahempaa. Ne olivat ryhtyneet kiipeämään kiveä ylös. Ne lähestyivä...
Lue lisää