Valpurin mielikuvitus laukkaa valloittavissa kuvakirjoissa


Saara Kekäläinen / Reetta Niemensivu / Tammi 2022

Valpuri ja vaarallinen aamupuuro (2022) on kekseliäs kuvakirja mielipiteitä jakavasta, tunteita herättävästä ja niin kovin yleisestä murkinasta nimeltään puuro. Kirjassa Valpuri saa eteensä lautasellisen puuroa (vaikka tilasi paljon sokerisemman erikoisaamiaisen strösselillä). Alkaa tahtojen taistelu niin Valpurin, puuron kuin Valpurin isänkin välillä.

Meilläkin puuro jakaa mielipiteitä. Toinen lapseni inhoaa puuroa, eikä ole ainakaan kahteen vuoteen syönyt sitä kotona. Hän ei säästele sanojaan kertoessaan mitä mieltä puurosta on. Toinen lapsi taas suhtautuu puuroon hyvin käytännönläheisesti: neljän viljan Nalle-puuro hivelee hänen vatsaansa, vaikka ei niinkään makunystyröitä, ja täyttää sen iltaisin tarpeeksi hyvin, jolloin hän säästyy ikävältä nälkäkurinalta aamulla. Hän siis syö iltapuuron monta kertaa viikossa, täysin oma-aloitteisesti.

Mutta entäs Valpuri? Hänen mielestään puuro oli lopulta ihan hyvää. Mutta on fiksua olla varovainen ja vähän epäillä puuroa, sillä se olisi hyvinkin saattanut olla vaikkapa

- avaruuden musta aukko TAI
- juoksuhiekkaa TAI
- mahdollinen ihmissyöjä TAI
- vieraan kulttuurin lähettiläs, jota ei tietenkään kannata syödä ettei tule sanomista muiden planeettojen kanssa TAI
- se mitä kestävyysurheilijasta jäi jäljelle pitkän lenkin jälkeen.

Ihan mahtavia skenaarioita! Ja ihanan ilmeikäs kuvitus. Ja huiput tatskat Valpurin isällä. En yhtään ihmettele, että tämä Saara Kekäläisen kirjoittama ja Reetta Niemensivun kuvittama kirja oli viime vuonna Finlandia-ehdokkaana.

Ps. Tämä kirja oli taas sellainen, jota kuopus EI MISSÄÄN NIMESSÄ aikonut lukea, kunnes kuitenkin luki ja sen jälkeen luki vielä pari kertaa.




Saara Kekäläinen / Reetta Niemensivu / Tammi 2023 / arvostelukappale

Valpuri ja hirmuinen hammashässäkkä alkaa, kuten edellinenkin Valpuri-kirja, aamutoimista. Eräänä aamuna hampaita pestessään Valpuri havaitsee heiluvan hampaan ja kauhistuu kaikista niistä mahdollisuuksista, joita hampaan lähestyvä irtoaminen tuo tullessaan.

Mitä jos hammasviraston hammastilauksista vastaava virkailija tekee kirjoitusvirheen ja Valpurin suuhun lähetetään lammas? Tai jos hän saa luokseen hammaskeijun astetta ankeamman serkun, joka tuliaisten sijaan vie lapsilta leluja? Valpurin mielikuvitus loihtii esille karvaisia hammaspeikonpyllyjä ja mietiskeleviä hampaita, kunnes Valpurin isä auttaa irrottamaan hampaan.

Maitohampaiden irtoaminen voi tosiaan olla perheille hirmuinen hässäkkä, kuten kirjan nimikin kuvaa. Meillä ei ole kuviteltu ihan niin villejä skenaarioita kuin Valpurin mielessä laukkaa, mutta harvoin hampaan irtoaminen on meillä mikään "oho, nyt se lähti" -pikkujuttu. Meillä ei muuten käy hammaskeiju - eikä sen serkku - vaan irronnut hammas pistetään lasilliseen vettä ja siellä se sitten yön aikana muuttuu salaperäisesti kolikoksi. (Aika usein lasten omista kukkaroista lainatuksi kolikoksi, koska perheen aikuisilta niitä kolikoita ei aina löydy...)

Valpuri ja hirmuinen hammashässäkkä on valloittava lastenkirja täynnä kekseliäitä ja hauskoja kuvituksen yksityiskohtia ja kielellä leikittelyä.



Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään ...
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee ...
Lue lisää

Viikon kirja: Ronja ryövärintytär

Kuva
Ronja ryövärintytär   odotti pitkään kirjahyllyssämme oikeaa hetkeä tulla luetuksi. Aloitimme kirjan jo kertaalleen viime vuoden puolella, mutta silloin se tuntui lapsista vielä liian hurjalta. Pari viikkoa sitten kuin yhteisestä päätöksestä lapset kysyivät, että ruvettaisiinko nyt lukemaan  Ronjaa , ja mehän ruvettiin! Jos jostain lastenkirjasta voi käyttää sanaa väkevä, niin  Ronja ryövärintyttärestä .  Astrid Lindgrenin  klassikko on ennen kaikkea tarina ystävyydestä, mutta kirja kertoo myös rohkeudesta, tasapainottelusta oikean ja väärän välillä, vanhempien rakkaudesta lapsiaan kohtaan, ennakkoluuloista ja lasten oikeudesta kulkea omia polkujaan. Mukana on myös fantastisia ja jännitystä lisääviä elementtejä ilkeiden männiäisten, julmien ajattarien ja hölmöjen kakkiaisten muodossa. Kun Ronja huusi, männiäiset lopettivat hakkaamisen. Sen sijaan Ronja kuuli jotain pahempaa. Ne olivat ryhtyneet kiipeämään kiveä ylös. Ne lähestyivä...
Lue lisää