SOS-salaseuralaiset tositoimissa Enid Blytonin sarja-avauksessa

Enid Blyton / kansi: David Barnett / suom. Vilho Hokkanen / Tammi 1998

SOS ja aution talon vanki (1948) on Enid Blytonin 15-osaisen SOS-sarjan avausosa. SOS-salaseuraan kuuluvat puheenjohtaja Peter, tämän pikkusisko Janet, ja sisarusten kaverit George, Colin, Barbara, Pam ja Jack. Lasten ikä jätetään kertomatta, mutta he kaikki käyvät koulua ja ovat todennäköisesti 7-11-vuotiaita.

SOS alkaa leikkinä: on tunnussana, rintanappi ja yhteinen kokouspaikka, vanha vaja Peterin ja Janetin puutarhassa. Peter askartelee kartongista oveen SOS-kirjaimet, ja lapset kokoontuvat pitkästä aikaa virallisissa merkeissä. Kaikki ihastelevat viihtyisäksi laitettua vajaa. Tarjolla on mustaherukkateetä ja kaurakeksejä. Herkuttelun jälkeen mennään asiaan: toimintasuunnitelman laatimiseen. Tähän asti SOS on auttanut kyläläisiä, mutta nyt lapset kaipaavat jotain "salaperäistä mysteeriä", jotain "omituista ja eriskummallista".

"Älä ilveile. Tämä on vakavamielinen seura, eikä mikään sirkus." -Peter

Sellaista ilmaantuu jo seuraavana yönä, kun rintamerkkinsä kadottanut Jack hiippailee pellolla merkkiä etsimässä. Se löytyy paikasta, johon lapset tekivät päivällä lumiukkoja. Vieressä on iso, lähes autio talo, jota vartioi pahantuulinen talonvahti. Kotiin lähtiessään Jack näkee vieraan auton perävaunuineen ajavan autiotalon pihaan ja kuulee "vihaisen, korskuvan äänen" sekä "kamppailun hälinää, läähätystä ja ähkinää". Säikähtänyt Jack kutsuu kokouksen koolle seuraavaksi aamuksi, ja määrätietoinen Peter jakaa kaikille omat salapoliisitehtävät.

Lapset saavat nopeasti selville, että talo kuuluu herra Holikoffille, tuntemattomalle miehelle. Pojat hiipivät yöllä vakoilemaan taloa, ja Peter ja Jack sujahtavat auki jätetystä ikkunasta sisään Colinin ja Georgen jäädessä vahdeiksi ulkosalle. Peter ja Jack jäävät kiinni ja heidät sysätään kellarissa jo olevan vangin seuraksi. Tuo vanki on hevonen, mikä tulee pojille hämmentävän isona yllätyksenä, kun miettii heidän jo kuulleen korskuntaa ja jyskytystä, joka muistutti "kengitettyjen kavioiden" ääntä.

Colin ja George saavat ystävänsä vapautettua, ja lopulta neljä lasta, koira ja hevonen saapuvat Peterin kotiin. (Hevonen menee talliin.) Aamulla paikalle soitetaan poliisi, ja salaseura SOS:n ensimmäinen seikkailu päättyy hevosvarkaiden vangitsemiseen ja hevosen omistajalta saatuun löytöpalkkioon.

Löydät kaikki Enid Blytonin kirjoista kertovat postaukset avainsanalla Enid Blyton.

Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään ...
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee ...
Lue lisää

Viikon kirja: Ronja ryövärintytär

Kuva
Ronja ryövärintytär   odotti pitkään kirjahyllyssämme oikeaa hetkeä tulla luetuksi. Aloitimme kirjan jo kertaalleen viime vuoden puolella, mutta silloin se tuntui lapsista vielä liian hurjalta. Pari viikkoa sitten kuin yhteisestä päätöksestä lapset kysyivät, että ruvettaisiinko nyt lukemaan  Ronjaa , ja mehän ruvettiin! Jos jostain lastenkirjasta voi käyttää sanaa väkevä, niin  Ronja ryövärintyttärestä .  Astrid Lindgrenin  klassikko on ennen kaikkea tarina ystävyydestä, mutta kirja kertoo myös rohkeudesta, tasapainottelusta oikean ja väärän välillä, vanhempien rakkaudesta lapsiaan kohtaan, ennakkoluuloista ja lasten oikeudesta kulkea omia polkujaan. Mukana on myös fantastisia ja jännitystä lisääviä elementtejä ilkeiden männiäisten, julmien ajattarien ja hölmöjen kakkiaisten muodossa. Kun Ronja huusi, männiäiset lopettivat hakkaamisen. Sen sijaan Ronja kuuli jotain pahempaa. Ne olivat ryhtyneet kiipeämään kiveä ylös. Ne lähestyivä...
Lue lisää