Lukitun talon salaisuus on kömpelösti suomennettu keskinkertainen lastendekkari
Enid Blyton / suom. Lea Karvonen / kansi: Virpi Talvitie / Tammi
Enid Blytonin Salaisuus-sarja on lasten plan B, jos alkuperäinen iltasatuvalinta jätetään syystä tai toisesta kesken. Nyt kuopus totesi Salamavaras-kirjan vähän liian jännässä takaa-ajovaiheessa, että eiköhän vaihdeta kirjaa. Hän valitsi Lukitun talon salaisuuden (1948), joka on sarjan neljäs osa.
Salaisuus-sarjassa on viisi päähenkilöä, joista perheensä ainoa lapsi, kaikessa hyvä ja sen myös tiedostava Fredrik (lempinimeltään Pulla, joka on sentään vähän kivempi kuin alkuperäinen Fatty) on joukon johtaja. Kaverusten päämäärä on ratkaista kaikki lähiseudun mysteerit ennen helposti höynäytettävää kyläkonstaapeli Goonia.
Lapsena olin varmaan sitä mieltä, että Pulla on mainio hahmo, mutta ai että hän osaa olla raivostuttava näin aikuisen näkökulmasta. Hän on kyllä reilu ja fiksu, mutta myös itseriittoinen ja ylemmyydentuntoinen. Tässä kirjassa hän esimerkiksi pilailee Goonin veljenpojan kustannuksella. Ern, joka ihailee nokkelaa Pullaa, juksataan selvittämään olematonta rikosta yöt läpeensä. Pulla myös kirjoittaa runoutta rakastavan Ernin selän takana tämän muistikirjaan Goonia pilkkaavan lorun, minkä vuoksi Ern saa selkäänsä. Pulla katuu tekoaan, mutta ei pyydä Erniltä missään vaiheessa anteeksi.
Juonesta sen verran, että lapset löytävät Harryn Epätoivoksi nimetyn ison lukitun talon, jossa ei asu ketään mutta jota kuitenkin äreä portinvartija vartioi. Joenvartta pitkin yöllä harhaileva, lasten huiputtama Ern törmää vahingossa ihan oikeisiin rikollisiin, ja tästä saa alkunsa tapahtumaketju, joka päättyy lukittuun taloon (ja Goonin nöyryytykseen).
Blytonin kirjat usein suomentanut Lea Karvonen on useampien kääntäjien muodostama salanimi. Karvonen on suomentanut myös Lukitun talon salaisuuden, mutta jälki on aivan luokattoman huonoa. Näin se on kyllä useimmissa Blytoneissa, mutta tämä käännös on surkein tähänastisista.
Enid Blytonin Salaisuus-sarja on lasten plan B, jos alkuperäinen iltasatuvalinta jätetään syystä tai toisesta kesken. Nyt kuopus totesi Salamavaras-kirjan vähän liian jännässä takaa-ajovaiheessa, että eiköhän vaihdeta kirjaa. Hän valitsi Lukitun talon salaisuuden (1948), joka on sarjan neljäs osa.
Salaisuus-sarjassa on viisi päähenkilöä, joista perheensä ainoa lapsi, kaikessa hyvä ja sen myös tiedostava Fredrik (lempinimeltään Pulla, joka on sentään vähän kivempi kuin alkuperäinen Fatty) on joukon johtaja. Kaverusten päämäärä on ratkaista kaikki lähiseudun mysteerit ennen helposti höynäytettävää kyläkonstaapeli Goonia.
Lapsena olin varmaan sitä mieltä, että Pulla on mainio hahmo, mutta ai että hän osaa olla raivostuttava näin aikuisen näkökulmasta. Hän on kyllä reilu ja fiksu, mutta myös itseriittoinen ja ylemmyydentuntoinen. Tässä kirjassa hän esimerkiksi pilailee Goonin veljenpojan kustannuksella. Ern, joka ihailee nokkelaa Pullaa, juksataan selvittämään olematonta rikosta yöt läpeensä. Pulla myös kirjoittaa runoutta rakastavan Ernin selän takana tämän muistikirjaan Goonia pilkkaavan lorun, minkä vuoksi Ern saa selkäänsä. Pulla katuu tekoaan, mutta ei pyydä Erniltä missään vaiheessa anteeksi.
Juonesta sen verran, että lapset löytävät Harryn Epätoivoksi nimetyn ison lukitun talon, jossa ei asu ketään mutta jota kuitenkin äreä portinvartija vartioi. Joenvartta pitkin yöllä harhaileva, lasten huiputtama Ern törmää vahingossa ihan oikeisiin rikollisiin, ja tästä saa alkunsa tapahtumaketju, joka päättyy lukittuun taloon (ja Goonin nöyryytykseen).
Blytonin kirjat usein suomentanut Lea Karvonen on useampien kääntäjien muodostama salanimi. Karvonen on suomentanut myös Lukitun talon salaisuuden, mutta jälki on aivan luokattoman huonoa. Näin se on kyllä useimmissa Blytoneissa, mutta tämä käännös on surkein tähänastisista.
Kommentit
Lähetä kommentti
Täällä voit kommentoida! :)