Kasper, Jesper ja Joonatan on hyvän mielen klassikkosatu


Thorbjørn Egner / suom. Aila Meriluoto / WSOY 1955

Kasper, Jesper ja Joonatan: kolme iloista rosvoa on Thorbjørn Egnerin hyvän mielen klassikkosatu vuodelta 1955. Se kertoo Kardemumman herttaisesta kaupungista, sen huolettomista asukkaista ja kolmesta veijarivarkaasta nimeltään Kasper, Jesper ja Joonatan. Rosvot asuvat hurjamaineisen mutta oikeasti kiltin lemmikkileijonansa kanssa sotkuisessa talossa kaupungin laitamilla. Leipänsä he käyvät ryöväämässä kaupunkilaisilta, eikä iloa pitävä poliisimestari Paavali viitsi eikä uskalla vangita kolmikkoa.

Vohkimisreissut leipomoon helpottavat aina hetkeksi nälkää, mutta ryöstely ei auta pitämään kotia siistinä. Kekseliäät varkaat ryöstävät toimeliaan mutta kipakan Sohvi-tädin kodinhoitajaksi. Suunnitelma menee tietenkin myttyyn lapsia naurattavalla tavalla Sohvi-tädin komentaessa miehet pesulle ja puita pilkkomaan.

Mönkään menee myös tihulaistrion seuraava rosvokeikka ja kolmikko päätyy telkien taakse. Lusiminen on kuitenkin Kardemummassa monta astetta hauskempaa kuin muualla, ja poliisimestari rouvineen huolehtii rosvojen mukavuudesta tuomalla selliin tuoreita kukkasia ja herkullista ruokaa. Sitten Kardemummassa syttyy tulipalo, ja kaupunki saa kolme epätodennäköistä sankaria.

Oi että miten pidimme lasten kanssa tästä tarinasta! Lapsuudesta se on jäänyt mieleen jopa vähän jännittävänä seikkailuna, ja kyllähän siinä pari hurjaa juttua tapahtuu: aluksi kerrotaan, että leijona on syönyt yhden rosvon varpaan, ja lisäksi kirjassa on paljon yöllistä hiippailua uinuvassa kaupungissa. Ja se tulipalo. Mutta kaikki on kuvattu niin harmittomasti, että lopputulos on aina hupaisa ja ilahduttava.

Kirja sisältää paljon lauluja, joista ihanin on totta kai Rosvolaulu.

Lue myös

Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään ...
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee ...
Lue lisää

Viikon kirja: Ronja ryövärintytär

Kuva
Ronja ryövärintytär   odotti pitkään kirjahyllyssämme oikeaa hetkeä tulla luetuksi. Aloitimme kirjan jo kertaalleen viime vuoden puolella, mutta silloin se tuntui lapsista vielä liian hurjalta. Pari viikkoa sitten kuin yhteisestä päätöksestä lapset kysyivät, että ruvettaisiinko nyt lukemaan  Ronjaa , ja mehän ruvettiin! Jos jostain lastenkirjasta voi käyttää sanaa väkevä, niin  Ronja ryövärintyttärestä .  Astrid Lindgrenin  klassikko on ennen kaikkea tarina ystävyydestä, mutta kirja kertoo myös rohkeudesta, tasapainottelusta oikean ja väärän välillä, vanhempien rakkaudesta lapsiaan kohtaan, ennakkoluuloista ja lasten oikeudesta kulkea omia polkujaan. Mukana on myös fantastisia ja jännitystä lisääviä elementtejä ilkeiden männiäisten, julmien ajattarien ja hölmöjen kakkiaisten muodossa. Kun Ronja huusi, männiäiset lopettivat hakkaamisen. Sen sijaan Ronja kuuli jotain pahempaa. Ne olivat ryhtyneet kiipeämään kiveä ylös. Ne lähestyivä...
Lue lisää