Hirviön kosto - makaaberia poukkoilua tilanteesta toiseen

Jack Meggitt-Phillips / Isabelle Follath / Marja Helanen / WSOY 2022

Hirviö ja Helmikki -sarjan toinen osa, Hirviön kosto, jatkaa suoraan siitä mihin ensimmäinen osa jäi. Helmikki haluaa hävittää kaikki jäljet taikaesineitä ja tinktuuraa puklanneesta hirviöstä, mitä Ebenezer vähän nikottelee. Lisäksi Helmikki aikoo panostaa hyväntekeväisyyteen. Hän toivoo kaikkien tuttujensa tajuavan, että hänestä on tullut reilu ja hyvä tyyppi. Mukana hääräilevä Claudette-papukaija auttaa parhaansa mukaan, mitä nyt välillä silmät hirviömäisen mustiksi muuttuen ja siivet nykien...

Tarinan ensimmäinen puolisko oli mielestäni aika hajanaista sinkoilua, mutta sitä mukaa kun jännitys tiivistyi, alkoi juonikin kuroutua kasaan. Loppu oli aikamoinen spektaakkeli twisteineen ja paljastuksineen. Ebenezerin ja Helmikin ystävyyden lujittumista oli sykähdyttävää seurata. Itsekästä elämää viettänyt 512-vuotias ja orpo, kaikesta taistelemaan joutunut 10-vuotias ovat ainutlaatuinen ja ehkä siksi niin sympaattinen parivaljakko.

Kuopuksen mielestä Hirviön kosto oli samanlainen viiden tähden elämys kuin avausosa, kun taas esikoinen antoi kirjalle vain kolme tähteä. Minulla kesti aika kauan lämmetä tälle kakkososalle, koska koin sen jotenkin rikkonaiseksi, mutta mieleenpainuva lukukokemus tämäkin oli. Kuvitus oli Hirviön kostossa vielä vaikuttavampaa kuin ensimmäisessä osassa.

Lue myös:

Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään ...
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee ...
Lue lisää

Viikon kirja: Ronja ryövärintytär

Kuva
Ronja ryövärintytär   odotti pitkään kirjahyllyssämme oikeaa hetkeä tulla luetuksi. Aloitimme kirjan jo kertaalleen viime vuoden puolella, mutta silloin se tuntui lapsista vielä liian hurjalta. Pari viikkoa sitten kuin yhteisestä päätöksestä lapset kysyivät, että ruvettaisiinko nyt lukemaan  Ronjaa , ja mehän ruvettiin! Jos jostain lastenkirjasta voi käyttää sanaa väkevä, niin  Ronja ryövärintyttärestä .  Astrid Lindgrenin  klassikko on ennen kaikkea tarina ystävyydestä, mutta kirja kertoo myös rohkeudesta, tasapainottelusta oikean ja väärän välillä, vanhempien rakkaudesta lapsiaan kohtaan, ennakkoluuloista ja lasten oikeudesta kulkea omia polkujaan. Mukana on myös fantastisia ja jännitystä lisääviä elementtejä ilkeiden männiäisten, julmien ajattarien ja hölmöjen kakkiaisten muodossa. Kun Ronja huusi, männiäiset lopettivat hakkaamisen. Sen sijaan Ronja kuuli jotain pahempaa. Ne olivat ryhtyneet kiipeämään kiveä ylös. Ne lähestyivä...
Lue lisää