Ihmemaa Oz - klassikko joka yllätti ja hurmasi



 

Ihmemaa Oz

L. Frank Baum / suom. Tuomas Nevanlinna / Art House 2022 / arvostelukappale

Ihmemaa Oz oli lasten mielestä yksi parhaimmista iltasatukirjoista pitkään aikaan - siitä huolimatta, että heillä oli paljon ennakkoluuloja kirjan vetovoimaisuudesta. Onneksi pidin pääni ja aloin lukea tätä Lyman Frank Baumin klassikkoa, sillä tarina tempaisi lapset mukaansa ensisivuilta lähtien kuin se pyörremyrsky, joka lennätti Dorothyn Kansasista velhojen ja noitien maailmaan.

Orpo Dorothy, joka on tottunut vaatimattomaan elämään Em-tädin ja Henry-sedän kanssa Kansasin preerialla, päätyy pyörremyrskyn oikusta keskelle pelottavaa Ihmemaata. Samalla hän tulee vahingossa vapauttaneeksi munskotit idän ilkeän noidan hirmuvallasta. 

Pohjoisen hyvä noita, joka lennähtää paikalle kuultuaan munskottien orjuuden päättymisestä, neuvoo Dorothya hakeutumaan mahtavan Oz-velhon puheille Smaragdikaupunkiin. Oz on ainoa, joka voi auttaa Dorothyn ja tämän Toto-koiran takaisin Kansasiin. Dorothy lähtee urheana matkaan ja tapaa oljilla täytetyn variksenpelättimen ja peltisen kirvesmiehen, jotka hän pelastaa pulasta. Pelätin ja Peltimetsuri päättävät myös hakeutua Ozin puheille, sillä Pelätin tahtoisi aivot ja Peltimetsuri sydämen. Pian heidän matkaansa liittyy myös Pelkurileijona, joka kaipaa rohkeutta. Monien vaarojen jälkeen seurue pääsee Ozin hallitsemaan Smaragdikaupunkiin esittämään toiveensa.

Oz asettaa matkalaisille ehdon: jos he tuhoavat lännen ilkeän noidan, hän toteuttaa heidän toiveensa. Tehtävä tuntuu mahdottomalta, mutta Dorothy päättää yrittää. En halua spoilata tarinaa liikaa, jos se on jollekin vielä tuntematon, joten en kerro juonesta enempää.

Ihmemaa Oz oli huikea, jännittävä ja viihdyttävä lukuelämys. Huumoriakin riitti, tosin minusta tuntuu, että suurin osa komiikasta oli tahatonta. Kirjassa oli myös joitakin vähän julmempia kohtia (ilkeiltä susilta esimerkiksi lyötiin kirveellä päät poikki). Tässä valossa tuntuu hauskalta, että kirjailija oikein erikseen mainitsi esipuheessaan jättäneensä tarinasta "painajaiset pois". 

Joitakin toissijaisia seikkailuita olisi mielestäni voinut jättää pois ilman, että ne olisivat mitenkään haitanneet juonta. Esimerkiksi luku nimeltään Särkyvän posliinin maa tuntui vähän irralliselta. Tästä huolimatta Ihmemaa Oz on loistava kirja, enkä mitenkään ihmettele sen suosiota lastenkirjaklassikkona.

 


Lue myös nämä klassikot:

Pikku naisia on lumoava klassikko

Pikku prinsessa herättää ajatuksia eriarvoisuudesta

Salainen puutarha on inspiroiva klassikko

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Koditon - mieltä lämmittävä klassikko

Maija Poppanen - ristiriitainen mutta rakastettava klassikkohahmo

Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään ...
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee ...
Lue lisää

Viikon kirja: Ronja ryövärintytär

Kuva
Ronja ryövärintytär   odotti pitkään kirjahyllyssämme oikeaa hetkeä tulla luetuksi. Aloitimme kirjan jo kertaalleen viime vuoden puolella, mutta silloin se tuntui lapsista vielä liian hurjalta. Pari viikkoa sitten kuin yhteisestä päätöksestä lapset kysyivät, että ruvettaisiinko nyt lukemaan  Ronjaa , ja mehän ruvettiin! Jos jostain lastenkirjasta voi käyttää sanaa väkevä, niin  Ronja ryövärintyttärestä .  Astrid Lindgrenin  klassikko on ennen kaikkea tarina ystävyydestä, mutta kirja kertoo myös rohkeudesta, tasapainottelusta oikean ja väärän välillä, vanhempien rakkaudesta lapsiaan kohtaan, ennakkoluuloista ja lasten oikeudesta kulkea omia polkujaan. Mukana on myös fantastisia ja jännitystä lisääviä elementtejä ilkeiden männiäisten, julmien ajattarien ja hölmöjen kakkiaisten muodossa. Kun Ronja huusi, männiäiset lopettivat hakkaamisen. Sen sijaan Ronja kuuli jotain pahempaa. Ne olivat ryhtyneet kiipeämään kiveä ylös. Ne lähestyivä...
Lue lisää