Miina Mylläkkä -sarja: hauskaa mutta hankalaa luettavaa

 

 

Joanna Nadin / Jess Mikhail / suom. Tuomas Nevanlinna / Art House 2021 & 2022 / arvostelukappale

Joanna Nadinin hauska ja tyttöenergiaa pursuileva kirjasarja kertoo tytöstä, jolle sattuu ja tapahtuu hengästyttävän paljon. Niin paljon, että isä kutsuu tytärtään leikillään Miina Mylläkäksi, vaikka tämän oikea nimi on Vilhelmiina Mylläri.

"Tiedän, että se on vitsi, koska joka kerta, kun iskä sanoo sen, se nauraa kaakattaa kuin joku ihme hanhi."

Sain kustantajalta luettavakseni sarjan neljännen ja viidennen suomennetun osan, Miina Mylläkkä keittää sopan (2021) ja Miina Mylläkkä rikkoo ennätyksiä (2022). Sarjan kirjoissa on aina kolme lyhyehköä tarinaa, ja kirjan alussa on hahmogalleria. Sivuja elävöittää Jess Mikhailin runsas mustavalkokuvitus.

Sarjan kirjat on puettu iloisen värikkäisiin kansiin, oikein sellaisiin hypisteltäviin, mutta voi kurjuus - tarinoiden sinne tänne poukkoileva teksti villine tyyliratkaisuineen sai lapsiltani täystyrmäyksen. He haluavat kirjansa selkeämpinä kokonaisuuksina, ja vaikka he olivat sitä mieltä, että Miina Mylläkkä -sarja kyllä kuulostaa hauskalta ja houkuttelevalta, he eivät itse halua näitä kirjoja lukea. Tämä on sääli, sillä Miinan edesottamukset ovat oikeasti varsin hupaisia. Hän oli esimerkiksi vakuuttunut siitä, että tädin miesystävä on vampyyri, ja hän meikkasi hankalasti käyttäytyvän isoäitinsä vahingossa kestotusseilla tämän nukkuessa. (Ihan vain piristääkseen häntä.)

Lähtöasetelma kaikissa tarinoissa vaikuttaisi olevan se, että Miina ihmettelee, miten häntä nyt taas moititaan, vaikka hän oli vain saanut - ja toteuttanut - loistoidean. Sitten hän kertoo tapahtumat omasta näkökulmastaan. Virkkeet ovat pitkiä ja koukeroisia, ja Miinan harhailevia ajatuksia on lisäilty sulkeisiin tarinan lomaan. Yksi sekopäisyyttä lisäävä tekijä on se, että aina kun Miina listaa asioita, hän käyttää aakkosia ja numeroita sekaisin. 

 

Miina Mylläkkä -sarjan teksti sinänsä on rikasta ja Tuomas Nevanlinnan suomennos loistavaa. Siksi toivonkin, että ne lapset, jotka eivät tällaisia sekametelisoppakirjoja pelästy, tykästyisivät Miinan mylläköintiin. Sarja toimii mielestäni parhaiten ääneen luettuna, sillä silloin kokenut lukija pystyy omilla tauoillaan ja painotuksillaan selkeyttämään sisältöä. Voisin kuvitella, että 9-12-vuotiaat saisivat Miina Mylläkän kohelluksesta eniten irti.