Mustan kuun majatalo - laadukas fantasiaseikkailu

 

 

Kirja saatu Lasten Keskukselta.

Vihdoinkin luimme Arvid Lydecken -palkinnon saaneen Mustan kuun majatalon! Reetta Niemelän kirjoittama ja Katri Kirkkopellon kuvittama kirja odotti iltasatuvuoroa pitkään, sillä lapset suhtautuivat kirjaan epäilevästi. (Asiaa ei ehkä auttanut se, että kuljin heidän perässään kirjan upeaa kantta ja kuvitusta esitellen ja pyysin heitä pysähtymään sen kauneuden äärelle.)

Mustan kuun majatalo on Sinimäen kaupungissa sijaitseva salaperäinen paikka, joten mikäs sen paremmin sopisi sitä asuttamaan kuin perhe Salaper: eläinlääkäri-isä Joel ja eläinrakas Saimi-tytär. Salaperit ostavat majatalon, kun läheinen tehdäs myydään nenän edestä. Isä alkaa täyttä päätä remontoida majatalosta eläinsairaalaa, kun taas Saimi huomaa, että heillä on uudessa kodissa aika paljon seuraa: koko talo on täynnä kummallista salaväkeä noidista kyklooppeihin!

Tarina alkaa pikkuhiljaa kääriytyä auki, kun Saimi tutustuu salaväkeläisiin ja saa kuulla itseään koskevan salaisuuden. Talon erikoiset asukkaat ovat taidolla rakennettuja hahmoja, joihin on helppo kiintyä. Anskariina-hiisi, joka rakastaa hattuja, lumivyörypieruja päästelevä jeti, sisukas ilkinakkeli Rorrim... urhea salaväki on löytänyt Mustan kuun majatalosta turvapaikan ihmisten tuhotessa jatkuvasti niiden luontaista elinympäristöä. Majataloa uhkaava pahaenteisyys, johon läheinen vanha peilitehdas liittyy, alkaa kuitenkin tiivistyä ja salaväki tajuaa olevansa vaarassa myös turvapaikassaan. Mitä peilitehtaan lipevä Quumestari oikein suunnittelee?

Mustan kuun majatalo on omaperäinen, monikerroksinen fantasiaseikkailu. Hahmot, miljöö ja juoni ovat tuoreita ja persoonallisia. Luonnonsuojelun teema kulkee mukana ensimmäisiltä sivuilta lähtien. Majatalon tarina saa käsittääkseni jatkoa, mistä olen hyvin iloinen, sillä näin huolella kypsytetty juoni kekseliäine hahmoineen ansaitsee paljon lisäsivuja!

Suosittelen kirjaa 7-vuotiaista ylöspäin. Kannattaa kuitenkin huomioida, että kirja vaatii kärsivällisyyttä (se on hiukan hidastempoinen) eivätkä kaikki kohtaukset sovi herkille pikkukuulijoille tai -lukijoille. Omat lapseni tuumasivat kirjan olevan "aika hyvä" ja "ihan jees" ja molemmat haluavat ehdottomasti kuulla lisää Saimi Salaperin ja salaväen seikkailuista. Häikäisevä kuvitus lumosi meidät kaikki!

#lastenkirjahaaste2022: Mahdollinen tulevaisuuden klassikko

#pienihelmetlukuhaaste2022: Kirjan hahmoilla on yliluonnollisia kykyjä

***

Kirja: Mustan kuun majatalo I

Teksti: Reetta Niemelä

Kuvitus: Katri Kirkkopelto

Kustantaja: Lasten Keskus 2021

Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään ...
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee ...
Lue lisää

Viikon kirja: Ronja ryövärintytär

Kuva
Ronja ryövärintytär   odotti pitkään kirjahyllyssämme oikeaa hetkeä tulla luetuksi. Aloitimme kirjan jo kertaalleen viime vuoden puolella, mutta silloin se tuntui lapsista vielä liian hurjalta. Pari viikkoa sitten kuin yhteisestä päätöksestä lapset kysyivät, että ruvettaisiinko nyt lukemaan  Ronjaa , ja mehän ruvettiin! Jos jostain lastenkirjasta voi käyttää sanaa väkevä, niin  Ronja ryövärintyttärestä .  Astrid Lindgrenin  klassikko on ennen kaikkea tarina ystävyydestä, mutta kirja kertoo myös rohkeudesta, tasapainottelusta oikean ja väärän välillä, vanhempien rakkaudesta lapsiaan kohtaan, ennakkoluuloista ja lasten oikeudesta kulkea omia polkujaan. Mukana on myös fantastisia ja jännitystä lisääviä elementtejä ilkeiden männiäisten, julmien ajattarien ja hölmöjen kakkiaisten muodossa. Kun Ronja huusi, männiäiset lopettivat hakkaamisen. Sen sijaan Ronja kuuli jotain pahempaa. Ne olivat ryhtyneet kiipeämään kiveä ylös. Ne lähestyivä...
Lue lisää