Jouluposso on vauhdikas ja yllätyksellinen seikkailukirja

 

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten.

On se vaan käsittämätöntä, miten mukaansatempaavasti J. K. Rowling kirjoittaa, oli aiheena sitten hyvän ja pahan taistelu tai froteisen pehmolelun katoaminen. Tätä päivitteli myös esikoinen, kun olimme saaneet Jouluposson luettua.

Jouluposso on seikkailu, jossa 8-vuotias Jack temmataan jouluaattoyönä Hukattujen maahan. Hukattujen maa on paikka, jonne kadonneet ja hylätyt asiat ja ominaisuudet päätyvät. Jackille rakas ja tärkeä RP eli Roteeposso lentää kiukkuisen sisarpuolen paiskaamana auton ikkunasta moottoritielle. Jack menee pois tolaltaan ja hänen kiukkunsa vain yltyy, kun sisarpuoli käy ostamassa hänelle anteeksipyyntönä RP:ltä näyttävän uuden pehmon. Eihän se ole ollenkaan sama asia!

Joulupossoksi nimetty uusi pehmolelu on kuitenkin mitä urhein ja uskollisin sankari ja se pyrkii tekemään kaikkensa, jotta Jack saisi RP:n takaisin. Hukattujen maa on vaarallinen paikka, eikä elävän pojan kuuluisi päästä sinne ollenkaan. Hukattujen maata hallitsee tavaroita ahmiva hirviö, Luuseri, joka haluaa saalikseen myös Jackin. Jack ja Jouluposso joutuvatkin moniin kiperiin tilanteisiin ennen kuin jouluaatto on ohi.

Kaksikon tie vie ensin Heitettyihin. Se on surullinen kaupunki, jonne joutuvat omistajiensa hylkäämät tavarat. Heitettyjen kaupunki ei ole kuitenkaan niin paha kuin Yhdentekevien lakeus, jonne hyljeksitty Ylijäämä viedään Luuserin saalistettavaksi. Parhaat oltavat on Harminpaikassa. Sinne pääsevät ne asiat, joiden katoamista Ylhäällä olevat ihmiset harmittelevat. RP ei kuitenkaan ole Harminpaikassakaan, eikä Jackin ja Jouluposson seuraavassa etapissa, Kaipuunkaupungissa. Kaipuunkaupunki osoittautuu yhtä vaaralliseksi kuin aiemmat paikat, mutta onneksi Toiveikkuus pelastaa Jackin ja Jouluposson ja lennättää heidät Rakkaidensaarille. Sieltä Jack vihdoinkin löytää rakkaan Roteepossonsa.

Hetken kaikki on hyvin ja Jack ikionnellinen, kunnes hän huomaa Jouluposson hävinneen. Jack järkyttyy tajutessaan, että Jouluposso uhrasi itsensä itsensä ja odottaa tuhoaan Luuserin loukossa, jotta Jack ja RP voisivat palata Elävien maahan. Jackin on tehtävä sydäntä riipaiseva valinta: palaako hän Ylhäälle RP:n kanssa (jonka fyysinen olemus Elävien maassa on tuhoutunut kuorma-auton ajaessa sen yli), jolloin Jouluposson kohtalo sinetöityy, vai jättääkö hän RP:n elämään sinänsä mukavaa elämää Rakkaidensaarille. RP auttaa valinnassa, ja Jack lähtee uhkarohkealle pelastusmatkalle Luuserin loukkoon.

Huh, olipa huikaiseva ja mielikuvituksellinen tarina. Hukattujen maassa tapahtui hengästyttävän paljon. Joitakin nokkeluuksia olisi mielestäni voinut jättää poiskin; nyt tuntui siltä, että kirjaan on haluttu ympätä jokainen kekseliäs idea aihepiirin ympäriltä.

Tarinan pahis, kammottava Luuseri, teki lapsiin ihan lähtemättömän vaikutuksen. He alkoivat pohtia omien pehmojensa kohtaloa ja päättivät pitää niistä aina hyvää huolta, ettei Luuseri koskaan saisi iskettyä rautanyrkkejään ja hirveitä hampaitaan niihin. Itseäni vähän häiritsi suomentajan päätös kääntää The Loser Luuseriksi, sillä miellän luuserisanan haukkumanimeksi, "häviäjäksi", kun taas Hukattujen maan The Loser oli mielestäni pikemminkin asioiden kadottaja tai tuhoaja.

***

J. K. Rowling / kuv. Jim Field / suom. Jaana Kapari-Jatta / Tammi 2021

LUE MYÖS:

Rowlingin hyväntekeväisyyskirja Ikkabog


Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään ...
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee ...
Lue lisää

Viikon kirja: Ronja ryövärintytär

Kuva
Ronja ryövärintytär   odotti pitkään kirjahyllyssämme oikeaa hetkeä tulla luetuksi. Aloitimme kirjan jo kertaalleen viime vuoden puolella, mutta silloin se tuntui lapsista vielä liian hurjalta. Pari viikkoa sitten kuin yhteisestä päätöksestä lapset kysyivät, että ruvettaisiinko nyt lukemaan  Ronjaa , ja mehän ruvettiin! Jos jostain lastenkirjasta voi käyttää sanaa väkevä, niin  Ronja ryövärintyttärestä .  Astrid Lindgrenin  klassikko on ennen kaikkea tarina ystävyydestä, mutta kirja kertoo myös rohkeudesta, tasapainottelusta oikean ja väärän välillä, vanhempien rakkaudesta lapsiaan kohtaan, ennakkoluuloista ja lasten oikeudesta kulkea omia polkujaan. Mukana on myös fantastisia ja jännitystä lisääviä elementtejä ilkeiden männiäisten, julmien ajattarien ja hölmöjen kakkiaisten muodossa. Kun Ronja huusi, männiäiset lopettivat hakkaamisen. Sen sijaan Ronja kuuli jotain pahempaa. Ne olivat ryhtyneet kiipeämään kiveä ylös. Ne lähestyivä...
Lue lisää