Tulisiivet koukuttaa jännittävillä juonenkäänteillään



Kirjat saatu arvostelukappaleena.

Tulisiivet, mikä yllättäjä! En olisi ihan heti uskonut, että inhimillistetyistä lohikäärmeistä kertova sarja tempaisee näin vahvasti mukaansa. Olen jopa googletellut sarjan juonikäänteitä jännittäessäni kohtalon lohikäärmeenpoikasten puolesta.

Tulisiivet on Soturikissa-kirjoittajatiimiin kuuluvan Tui T. Sutherlandin menestyssarja. Sarjan viidestoista englanninkielinen osa julkaistaan ensi vuonna. Kaksi ensimmäistä kirjaa, Viiden poikasen ennustus ja Puuttuva perillinen, on jo saatavilla suomeksi, ja ensi vuonna ilmestyy kolmas kirja, Kätketty valtakunta.

Sutherlandin luoman fantasiaseikkailun pääosassa ovat eri lohikäärmeheimoihin kuuluvat kohtalon lohikäärmeenpoikaset Pyrrhian valtakunnassa. Heimot käyvät veristä sotaa, sillä tonkija - siis ihminen - tappoi hiekkasiipiheimon kuningattaren, eikä uudesta hallitsijasta päästä sopuun. Perinteisesti joku kuningattaren tyttäristä haastaa hallitsijan kaksintaisteluun ja nousee siten uudeksi kuningattareksi, mutta nyt tilanne on mutkikkaampi, kun kaikki kolme hiekkasiipitytärtä, Roihu, Rakkula ja Liekki, haluaisivat valtaistuimelle. Osa muista heimoista sotii suosikkinsa rinnalla, kun taas osa heimoista haluaa pysyä erossa koko sodasta. Lisäksi Pyrrhiassa vaikuttaa Rauhankynsi-niminen vastarintaliike, joka pyrkii toteuttamaan sodan päättymisestä laaditun ennustuksen.

"Olen jopa googletellut sarjan juonikäänteitä jännittäessäni kohtalon lohikäärmeenpoikasten puolesta."

Viiden poikasen ennustus kerrotaan mutasiipiuros Savisen näkökulmasta. Savinen on yksi kohtalon lohikäärmeenpoikasista, ja hän on viettänyt koko elämänsä vuoren uumenissa muiden poikasten kanssa. Rauhankynteen kuuluvat kaitsijat Jalohaukka, Dyyni ja Seitti yrittävät koulia poikasista oppineita taistelijoita. Savinen on iso ja vahva, mutta luonteeltaan paljon lempeämpi kuin kaitsijat tahtoisivat. Tsunami on tulinen merisiipinaaras, joka ei kunnioita auktoriteetteja, ja Tähtimö on tiedonjanoinen yösiipiuros. Leimu on piskuinen hiekkasiipinaaras, ei ollenkaan niin hirmuinen kuin hiekkasiivet yleensä, ja Gloria on arvoituksellinen sadesiipinaaras, jonka kaitsijat ottivat poikasten joukkoon vastahakoisesti ennustuksessa mainitun taivassiipimunan tuhouduttua.

Sarjan toinen osa, Puuttuva perillinen, on Tsunamin äänellä kerrottu tarina, jossa lukija viedään kirjaimellisesti pintaa syvemmälle, merisiipien vedenalaiseen valtakuntaan. Meno on hurjaa, villiä ja vaarallista molemmissa kirjoissa. Tulisiivet onkin vähän niin kuin Game of Thrones lohikäärmeversiona. 

Kerronta on erittäin taitavaa. Sutherland osaa todellakin koukuttaa lukijansa! Jokainen luku päättyy niin jännittävästi, että minun oli pakko kurkistella sivuja eteenpäin, vaikka luin kirjaa iltasatuna lapsille. Toivottavasti laatu pysyy näin hyvänä sarjan loppuun asti. Ja toivottavasti sama suomentaja jatkaa sarjan parissa, Meri Kaparin suomennos on nimittäin tosi sujuva! 

"Viiden poikasen ennustus on vähän niin kuin Game of Thrones lohikäärmeversiona."

Mistä lapset ja minä tykkäsimme eniten? Arvaamattomista käänteistä ja lohikäärmeenpoikasten keskinäisestä naljailusta. 

***

Kirjat: Tulisiivet - Viiden poikasen ennustus ja Puuttuva perillinen

Teksti: Tui T. Sutherland

Suomennos: Meri Kapari

Kustantaja: Gummerus 2021

 

Lue myös:

Soturikissat: Mitä ne ovat ja miksi niistä tykätään niin paljon?

Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään ...
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee ...
Lue lisää

Viikon kirja: Ronja ryövärintytär

Kuva
Ronja ryövärintytär   odotti pitkään kirjahyllyssämme oikeaa hetkeä tulla luetuksi. Aloitimme kirjan jo kertaalleen viime vuoden puolella, mutta silloin se tuntui lapsista vielä liian hurjalta. Pari viikkoa sitten kuin yhteisestä päätöksestä lapset kysyivät, että ruvettaisiinko nyt lukemaan  Ronjaa , ja mehän ruvettiin! Jos jostain lastenkirjasta voi käyttää sanaa väkevä, niin  Ronja ryövärintyttärestä .  Astrid Lindgrenin  klassikko on ennen kaikkea tarina ystävyydestä, mutta kirja kertoo myös rohkeudesta, tasapainottelusta oikean ja väärän välillä, vanhempien rakkaudesta lapsiaan kohtaan, ennakkoluuloista ja lasten oikeudesta kulkea omia polkujaan. Mukana on myös fantastisia ja jännitystä lisääviä elementtejä ilkeiden männiäisten, julmien ajattarien ja hölmöjen kakkiaisten muodossa. Kun Ronja huusi, männiäiset lopettivat hakkaamisen. Sen sijaan Ronja kuuli jotain pahempaa. Ne olivat ryhtyneet kiipeämään kiveä ylös. Ne lähestyivä...
Lue lisää