Pikku naisia on lumoava klassikko


Kirja saatu arvostelukappaleena.

Yksi länsimaailman rakastetuimpia tyttökirjoja, Pikku naisia, on minulle tärkeä romaani. Vielä muutama vuosi sitten hyllystäni ei löytynyt tätä L. M. Alcottin klassikkoa, mutta sittemmin olen paikannut puutteen hankkimalla kotikirjastooni peräti kolme eri painosta. (Muistan vieläkin sen sisäisen rauhan, joka minuun hetkeksi laskeutui, kun asettelin antikvariaatista ostamani ensimmäisen Pikku naisia -kirjani hyllyyn Vihervaaran Annasta kertovien kirjojen viereen.)

Mielestäni ehdottomasti kaunein Pikku naisia on tässä postauksessa kuvattu, Art Housen vuonna 2020 julkaisema teos Sari Karhulahden taitavalla suomennoksella. Pidän Karhulahden käännöksistä, jotka tavoittavat samaan aikaan sekä vanhan ajan hengen että nykykielen.

Pikku naisia lienee useimmille tuttu kirjana tai elokuvana, mutta tässä kuitenkin pari sanaa kirjan henkilöistä. Toisin kuin tyttökirjoissa yleensä, tässä kirjassa ei ole vain yhtä päähenkilöä, vaan kirjassa esiintyy kokonainen perhe iloineen ja suruineen: amerikkalainen, vanhaa sukua oleva mutta ajan saatossa köyhtynyt Marchin perhe. Perheen isä on sotilaspappina rintamalla, eletäänhän kirjassa sisällissodan aikaa, ja äiti yrittää parhaansa mukaan kasvattaa perheen neljästä, keskenään kovin erilaisesta tyttärestä hyviä aikuisia. Sisaruksista Meg on vanhin ja hyväkäytöksisin. Seuraavaksi vanhin tytär, Jo, haluaa mieluummin kirjailijaksi kuin vaimoksi. Kolmantena syntynyt Beth on siskoista herttaisin ja kuopus Amy turhamaisin. Siskokset tutustuvat naapuritaloon muuttavaan orpoon Laurie-poikaan, josta tulee nopeasti läheinen perheystävä - ja myöhemmin myös aviomies yhdelle sisaruksista. Alcottin kirjassa romanttista rakkautta tärkeämpää on kuitenkin lähimmäisenrakkaus. Sen lisäksi köyhyys ja aikuiseksi kasvaminen ovat vahvasti esillä Marchin perheen tarinassa.

Olen katsonut vain yhden Pikku naisia -elokuvan, sen 90-luvulla kuvatun, jossa on Winona Ryder. Jouluna 2019 ilmestynyttä versiota en ole vielä katsonut, mutta aion ehdottomasti katsoa, ehkä yhdessä lasten kanssa tänä jouluna.

Löytyykö sinun kirjahyllystäsi Pikku naisia?

***

Kirja: Pikku naisia 

Teksti: L. M. Alcott

Suomentanut: Sari Karhulahti 

Kustantaja: Art House 2020

Kommentit

  1. Anonyymi18.2.2023 klo 21.56

    Tämä on niin ihana, jokaisen tytön kannattaisi tämä lukea. Jotenkin ihanasti kuvattu miten perhe pitää yhtä vaikka riitojakin syntyy, tyttöjen unelmista ja miten he alkavat löytää oman elämänsä suunnan. Myös parisuhteesta tervehenkistä mallia.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään ...
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee ...
Lue lisää

Viikon kirja: Ronja ryövärintytär

Kuva
Ronja ryövärintytär   odotti pitkään kirjahyllyssämme oikeaa hetkeä tulla luetuksi. Aloitimme kirjan jo kertaalleen viime vuoden puolella, mutta silloin se tuntui lapsista vielä liian hurjalta. Pari viikkoa sitten kuin yhteisestä päätöksestä lapset kysyivät, että ruvettaisiinko nyt lukemaan  Ronjaa , ja mehän ruvettiin! Jos jostain lastenkirjasta voi käyttää sanaa väkevä, niin  Ronja ryövärintyttärestä .  Astrid Lindgrenin  klassikko on ennen kaikkea tarina ystävyydestä, mutta kirja kertoo myös rohkeudesta, tasapainottelusta oikean ja väärän välillä, vanhempien rakkaudesta lapsiaan kohtaan, ennakkoluuloista ja lasten oikeudesta kulkea omia polkujaan. Mukana on myös fantastisia ja jännitystä lisääviä elementtejä ilkeiden männiäisten, julmien ajattarien ja hölmöjen kakkiaisten muodossa. Kun Ronja huusi, männiäiset lopettivat hakkaamisen. Sen sijaan Ronja kuuli jotain pahempaa. Ne olivat ryhtyneet kiipeämään kiveä ylös. Ne lähestyivä...
Lue lisää