Salainen puutarha on inspiroiva klassikko

Kirja saatu kustantajalta arviointia varten.

Muistan tykänneeni Salaisesta puutarhasta lapsena, mutta en muistanut juonesta muuta kuin sen, että joku lapsi oli ihan piloille hemmoteltu ja jossain oli salainen puutarha. (No tuo jälkimmäinen on toki pääteltävissä ihan kirjan nimestäkin.) Omat lapseni ovat usein tykänneet samoista kirjoista ja klassikoista kuin minä, mutta jouduin kuitenkin hiukan myymään kirjan ideaa heille ennen kuin he innostuivat. Lopullisen sysäyksen Salaisen puutarhan lukemiselle antoi lopulta kuopuksen iltasatuvalinta, Matilda, jossa päähenkilö kehui kirjaa. Esikoinen päätti sillä hetkellä, että hyvä on, luetaan tämä sitten seuraavaksi.

Salainen puutarha on F. H. Burnettin vuonna 1911 kirjoittama valovoimainen tyttökirja, jossa 10-vuotias, sairaalloiseksi ja kärttyisäksi kuvailtu Mary Lennox muuttaa Yorkshiren perukoille kolkkoon kartanoon kaukaisen sedän elätettäväksi. Maryn vanhemmat nimittäin kuolevat koleran runtelemassa Intiassa, eikä orvolle Marylle jää ketään läheistä. Ei hän tosin ollut läheinen vanhempiensakaan kanssa, ja palvelijatkin unohtivat tytön ypöyksin suureen taloon paetessaan kulkutautia. Kirja alkaa siis melko ankeasti, mutta tämänkaltainen asettelu yleensä vain viehättää lapsiani, koska heidän viattomassa lapsenmaailmassaan tarinoilla on aina onnellinen loppu.

Intian kuumuuden passivoima Mary on viihtynyt lähinnä sisätiloissa yksikseen, mutta Yorkshiren nummilla hän alkaa - ensin vastahakoisesti ja sitten ihan omasta halustaan - viettää paljon aikaa raittiissa ulkoilmassa. Ulkoilun myötä hänen kadoksissa ollut ruokahalunsakin herää, ja pian Mary alkaa vahvistua ja tervehtyä kaikin puolin. Hän tutustuu napakkaan Martha-sisäkköön ja kuulee tältä ihmeellisiä tarinoita Marthan köyhästä mutta rakastavasta suurperheestä. Samalla hän tutkii ympäristöään uteliaammin kuin koskaan, sillä hänen mielikuvitustaan kutkuttaa ajatus kartanon tiluksille unohdetusta salaisesta puutarhasta, joka on ollut lukittuna ja hylättynä kymmenen vuotta - aina kartanon isännän, Archibald Cravenin, vaimon tapaturmaisen kuoleman jälkeen.

Puutarhan etsiminen ja löytyminen vaihe kerrallaan (ensin löytyy maan alle haudattu avain, sitten murattien takana piilotteleva ovi) oli lapsillekin mieluista seurattavaa. Ja pikkuhiljaa salaisen puutarhan löydettyään Mary löytää myös ystäviä, joita hänellä ei koskaan aiemmin ole ollut ja jollain tapaa hän löytää myös todellisen itsensä, sillä se Mary, joka lähti Intiasta ja se Mary, jonka hyvästelemme kirjan lopussa ovat kaksi aivan erilaista ihmistä.

Salainen puutarha ei ole ainoa salaperäinen ja jännittävä asia, jonka Mary kartanosta löytää. Eräänä yönä hän nimittäin selvittää Cravenin tarkkaan varjellun salaisuuden: kielletyillä käytävillä kävellessään hän löytää kuolemansairaaksi leimatun, passatun ja hemmotellun tyrannimaisen serkkunsa Colinin. Myös Colin kokee kirjan aikana hurjan muutoksen hysteerisestä palvelijoiden käskyttäjästä iloiseksi ja vahvaksi lapseksi.

Aikansa tuotteena kirjassa kuvataan paljon Maryn "mitätöntä" ulkonäköä, eikä sanoissa säästellä: jo ensimmäisellä sivulla häntä kutsutaan epämiellyttävän näköiseksi, kellertävähipiäiseksi, kaitakasvoiseksi, rumaksi, ohuthiuksiseksi, sairaalloiseksi ja nyreäilmeiseksi. Maryn äiti puolestaan oli ollut varsinainen seurapiirikaunotar, jonka ihastuttavaa ulkonäköä kehuttiin melkein yhtä vuolaasti kuin Marya haukuttiin. Tuntuu jotenkin hassulta, että rouva Lennoxin kauneus koettiin jonkinlaisena synninpäästönä sille, ettei hän halunnut olla oikeastaan missään tekemisissä oman tyttärensä kanssa, kun taas Maryn arkisempi olemus oli jo itsessään moitittava asia. 

Salainen puutarha on kauniisti kuvattu kasvukertomus, jossa kuvataan upeasti luonnon tarjoamia voimautumisen keinoja. Erityiskiitos sujuvasanaisesta suomennoksesta, jota oli ilo lukea!

Haluaisin lukea myös Burnettin kirjoittaman Pikku prinsessan, jota en usko lapsena lukeneeni. Onko se teille tuttu?

Kirja: Salainen puutarha (The Secret Garden)

Teksti: F. H. Burnett

Kannen kuva: Satu Kontinen / Nuppu Print Company

Alkuperäisteoksesta suomentanut: Sari Karhulahti 

Kustantaja: Art House 2006