Koditon: mieltä lämmittävä klassikko

1800-luvun lopussa kirjoitettu Koditon löytyi yllätyksekseni esikoisen kirjeestä joulupukille. Hän kuuli kirjasta, kun luimme yhdessä Finlandia-palkittua Radio Popovia. Huomasin kyllä pienen kiinnostuksen välähdyksen esikoisen silmissä, kun kirjan päähenkilö vinkkasi Kodittomasta radiolähetyksessään, mutta olin silti yllättynyt, kun hän toivoi sitä joululahjaksi. Eihän siinä sitten auttanut kuin suunnata virtuaaliantikvariaattiin kirjaostoksille (ikään kuin tällainen olisi koskaan harmittanut minua).

Saimme iltasatuna toimineen kirjan pari iltaa sitten päätökseen. Vanha tarina tempaisi meidät hyvin mukaansa, ja voin suositella kirjaa muillekin, joita kiinnostaa jännittävä ryysyistä rikkauksiin -seikkailu.

Kirjan päähenkilön, Remin, tarina alkaa, kun hän on kahdeksanvuotias. Remi on löytölapsi ja viihtyy hyvin häntä hoitavan Barberinin emännän huomassa, mutta sitten talon isäntä palaa rampautuneena kotiin pitkältä työkomennukselta ja vuokraa Remin tapaamalleen kiertolaissoittoniekalle. Soittoniekka, Vitalis, osoittautuu onneksi hyväsydämiseksi ja reiluksi isännäksi, ja Vitaliksen seurueeseen kuuluvista eläimistä tulee Remin ystäviä. Vitaliksen johdolla seurue matkustaa halki Ranskan tienaten niukan elantonsa "näytännöillä". Kun Vitalis joutuu niskuroinnin vuoksi vankilaan, Remi tapaa sattumalta rikkaan leskirouva Milliganin ja tämän sairaalloisen Arthur-pojan. Kolmikko kiintyy toisiinsa kovasti, mutta kun Vitalis vapautuu parin kuukauden tuomion jälkeen, hän vaatii Remiä taas mukaansa.

"Taas minun piti astella isäntäni jäljessä, harpun hihna painaen heltynyttä olkapäätäni, kuljeksia pitkin maanteitä, sateessa ja paahteessa, tomussa ja kurassa."

Seuraa kylmä ja ankara talvi, jonka jälkeen vain Remi ja yksi koirista jatkavat matkaa. Remi päätyy työteliään mutta oikeudenmukaisen puutarhurin perheeseen apulaiseksi, mutta tätäkään onnea ei kestä kauan. Seikkailu jatkuu, ja Remin mukaan tarttuu kaltoin kohdeltu Mattia, joka on musiikillisesti niin lahjakas, että pojat saavat maata kiertäessään kerättyä rahaa jopa säästöön. 

Remi joutuu kuitenkin vielä onnettomuuteen, vankilaan ja monimutkaisen huijauksen kohteeksi ennen siirappisen onnellista loppua.

Hector Malot kirjoitti Kodittoman yli sata vuotta sitten. Suomennoskin on samoihin aikoihin tehty, ja lapsia kummastutti ja nauratti moni vanhahtava ilmaisu kielessä. Itse koin valtavan virkistäväksi uppoutua tällaiseen vanhanaikaiseen tarinaan, ja näin tuntui olevan lastenkin kohdalla. Koditon on juuri sellainen seikkailu, jota lapseni rakastavat: on hyviä ja pahoja aikuisia, rehellisiä ihmisiä ja roistoja, nokkelia ja rohkeita lapsia, jännitystä, vauhdikkaita käänteitä ja - tärkein kaikesta - onnellinen loppu. Jonkin verran lapsia, varsinkin eskarilaista, puhututti kirjan sisältämä, lapsiin kohdistunut väkivalta, ja tästä syntyikin mielenkiintoisia keskusteluja lasten asemasta ennen ja nyt. 

Kirjasta on ilmeisesti tehty useampikin filmatisointi, ja mietin tässä, että uskaltaisinko ruveta metsästämään elokuvaversiota. Onko joku teistä lukijoista sattumoisin nähnyt Koditon-elokuvan? 

***

Kirja: Koditon (Sans Famille)

Teksti: Hector Malot

Suomennos: Teuvo Pakkala

Kustantaja: Otava 1975 (5. painos) osana Maailman parhaita nuorisonromaaneja -sarjaa