Kirjabloggaajien joulukalenteri 2020: 17. luukku

                                       

Hyvää joulua Lue meille äitikulta -blogista! 

Olen ensimmäistä kertaa mukana Kirjabloggaajien joulukalenterissa, jonka virallisena kuvana tuo yllä oleva luminen maisema toimii. Eilen joulukalenterin luukusta paljastui Kirjaluotsin neulonta-aiheinen postaus ja huomenna kurkistetaan Kulttuuri kukoistaa -blogiin. Kaikki joulukalenteriin osallistuvat blogit on listattu Luetaanko tämä? -blogissa.

Tänään vietämme joulua Tylypahkan taianomaisissa tunnelmissa Harry Potterin kanssa. Blogiani pidempään lukeneet varmaan jo tietävätkin, että rakastan J. K. Rowlingin kirjoittamaa Harry Potter -sarjaa. Tänä vuonna kirjasarjasta on tullut minulle vielä entistäkin merkityksellisempi, sillä olen aloittanut kirjojen lukemisen ääneen lapsilleni. Ilokseni he ovat sarjasta aivan yhtä lumoutuneita kuin minäkin. Olemme nyt edenneet sarjan neljänteen osaan eli Liekehtivään pikariin. Liekehtivä pikari on jo huomattavasti synkempi kuin kolme ensimmäistä osaa, ja kävin pitkän neuvottelun itseni kanssa siitä, onko eskarilainen vielä liian pieni kuulemaan Kolmivelhoturnajaisten kohtalokkaasta lopusta. Kuopus on kuitenkin, jos mahdollista, vieläkin innostuneempi Harry Potterista kuin esikoinen, eikä ole toistaiseksi osoittanut minkäänlaisia painajaisten tai jännityksen merkkejä kirjojen tapahtumista, joten sisäisen neuvotteluni tuloksena luemme parhaillaan Liekehtivää pikaria iltasatuna.

Mutta nyt taisin vähän eksyä aiheesta, mikä ei sinänsä ole mitenkään yllättävää, kun kyseessä on Harry Potter, josta minulla riittäisi juttua vaikka kuinka. Palatkaamme siis joulukalenterin luukkuun 17, sillä sieltä paljastuu Harryn ensimmäinen onnellinen joulu, jota hän viettää Viisasten kivi -kirjassa Tylypahkassa yhdessä parhaan ystävänsä Ronin kanssa.

"Joulu lähestyi. Eräänä aamuna joulukuun puolimaissa Tylypahka heräsi paksun lumikinoksen alla."

Ennen velhokouluun pääsyään Harry Potter varttui hyvin ankeissa olosuhteissa kasvattiperheessä vailla välittäviä aikuisia ja ystäviä. Tylypahkasta tuli nopeasti Harryn koti ja Tylypahkan muista velhoista ja noidista Harrylle tärkeitä läheisiä. Ei siis ole ihme, että hän oli suorastaan helpottunut saadessaan jäädä Tylypahkaan joululomaksi.

"Mennessään jouluaattona nukkumaan Harry odotti seuraavaa päivää herkkujen ja hauskanpidon takia, mutta lahjoja hän ei osannut odottaa. Mutta kun hän aamulla heräsi, hän huomasi ensimmäiseksi pienen lahjakasan sänkynsä jalkopäässä."

Vihdoinkin myös Harry saa joululahjoja! (Tai no, kyllähän Harryn kasvattiperhekin muisti häntä lähettämällä hänelle viidenkymmenen pennin kolikon.) Muistan vieläkin, miten iloinen olin Harryn puolesta, kun ensimmäisen kerran luin Viisasten kiveä. Myös omat lapseni riemuitsivat Harryn saamista lahjoista. Hagridilta hän sai puuhuilun ja Ronin äidiltä perinteisen "Weaslyn jumpperin". Harry sai myös kotitekoista toffeeta, suklaasammakoita ja - mikä parasta - näkymättömyysviitan!

"Se on näkymättömyysviitta", Ron sanoi ja hänen kasvonsa loistivat pelkoa ja kunnioitusta. "Varmasti se on se - kokeile sitä."

Lahjoja seurasi yltäkylläinen joulupäivällinen velhopaukkukaramelleineen ja liekitettyine jouluvanukkaineen. Myöhemmin Harry ja Weasleyn veljekset kävivät lumisotaa linnan pihassa, ja illalla Harry ja Ron pelasivat velhoshakkia. Harry, jonka elämään ei aikaisemmin ollut onnellisia hetkiä juurikaan mahtunut, sai vihdoinkin viettää taianomaisen joulun. 

Mitkä kirjat tuovat teille parhaan joulumielen? 

Täältä löydät blogin aiemmat Harry Potter -postaukset.