Armas Karviainen - kiehtovan outo lastenkirja


Kirja saatu kustantajalta. 

Saimme hiljattain päätökseen Antti Ala-Jokimäen kirjoittaman lastendekkarin Armas Karviainen - Dimangein ja smaragdein koristellun mittaamattoman arvokkaan kuninkaallisen kaulapannan arvoitus. Kirjassa eläinten etsivätoimistoa pyörittävä, filosofisiin pohdiskeluihin taipuvainen cockerspanieli selvittää varkautta yhdessä eläköityneen poliisikoiran ja pikkulinnun kanssa.

Mietin oikeastaan koko kirjan ajan, että onko tämä nyt lastenkirja vai ei. Lastenkirjaan viittasivat kiltit ja sympaattiset hahmot (Armas Karviainen, Simo Hillokuono ja Leivoska). Myös itse rikos ja tapahtumien väkivallattomuus viittasivat siihen suuntaan, että kyllä tämä dekkari ihan lapsille oli tarkoitettu.

Mutta. Lastenkirjaksi Armas Karviainen sisälsi niin paljon vaikeita, monimutkaisia ja pitkiä sanoja, että en usko kovinkaan monen lapsen sitä ainakaan itsenäisesti lukevan. Olin totta puhuen yllättynyt siitä, että lapseni eivät valittaneet esimerkiksi Armaksen pitkistä monologeista. (Itselleni ne alkoivat käydä aika raskaiksi.) Jopa kuusivuotias kuopus jaksoi kuunnella tarinan keskittyneesti, ja kahdeksanvuotias esikoiseni sanoi kirjan jälkeen, että nyt oli pitkästä aikaa oikeasti mielenkiintoinen kirja, jossa tapahtui jotain uutta!

Huumoriakin kirjasta löytyi, ja osa siitä upposi lapsiin niin hyvin, että parhaimmat palat piti kirjoittaa oikein muistilapulle. Esikoinen myös ilmoitti kirjassa seikkailleen Pete Päästäisen innoittamana, että hän haluaa oppia Rauman murretta. 

Armas Karviainen - Dimangein ja smaragdein koristellun mittaamattoman arvokkaan kuninkaallisen kaulapannan arvoitus oli hyvä muistutus minulle siitä, että lapsille kannattaa rohkeasti tarjota erilaisia kirjoja luettavaksi ja kuunneltavaksi.

***

Kirja: Armas Karviainen - Dimangein ja smaragdein koristellun mittaamattoman arvokkaan kuninkaallisen kaulapannan arvoitus

Teksti: Antti Ala-Jokimäki

Kansikuva: Terhi Ekebom

Kustantaja: Avain 2020

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Viikon kirja: Ronja ryövärintytär