Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten. Harrastetaanko teillä ystäväkirjojen täyttämistä? Entä keppihevosia? Kenties molempia? Minerva Kustannukselta on nyt keväällä ilmestynyt niin ihastuttava kirja keppihevosharrastajille, että minäkin haluaisin alkaa harrastaa kyseistä lajia. Keppariystäväni -kirjaan saa nimittäin täyttää omien keppihevosten tietoja! Ah mitä ihanaa puuhastelua kaikille kepparitytöille ja -pojille!  Kirjan ovat tehneet Vilma Virtanen ja Saija Leed , jotka molemmat ovat pitkän linjan keppihevosharrastajia ja taatusti tietävät, millaisia tietoja keppihevosista olisi hyvä saada tallennettua kirjan sivuille. Molemmat ovat aktiivisesti mukana Suomen Keppihevosharrastajat ry:ssä; Virtanen hallituksessa ja Leed virallisena näyttelytuomarina.  Nyt siis keppihevoset kehiin ja tietoja täyttämään! *** Kirja: Keppariystäväni Teksti: Vilma Virtanen ja Saija Leed Kuvat: Saija Leed Kustantaja: Minerva Kustannus 2020  

  Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten. Nyt on kymmenen pisteen kansikuva kirjassa! Herkulliset värit ja niin söpö koira, että sitä tekisi mieli rapsuttaa. Kansi innosti ekaluokkalaisen koirafanin tarttumaan kirjaan saman tien, ja myös tarina miellytti kovasti. Kuopus, jolla on aina ollut silmää kuvituksen yksityiskohdille, nautiskeli kirjan ennen kaikkea visuaalisena elämyksenä. Doris on hellyttävä mopsi, joka on hyvin kiintynyt emäntäänsä. Kun se joutuu päiväksi koirahoitolaan, se pahoittaa mielensä muiden koirien tärkeistä (tai tärkeilevistä) touhuista - se kun viettää itse päivänsä lähinnä tassujaan tuijotellen tai emäntänsä sylissä rapsuteltavana. Lopulta sille kuitenkin selviää tärkeä opetus: se on seurakoira, ja sellaisena aivan yhtä tärkeä kuin kuka tahansa muukin! *** Teksti: Anna Holmström-Degerman Suomennos: Tittamari Marttinen Kuvitus : Christel Rönns Kustantaja : Tammi 2020

Kirjat saatu arvioitavaksi blogia varten. Paula Noroselle on suotu huumorintajua isolla kauhalla. Ehkä jopa lapiolla. Hänen huumorinsa - niin omituista kuin se välillä onkin -  naurattaa sekä aikuisia että lapsia, mikä ei hauskoiksi tarkoitetuissa kirjoissa ole mikään itsestäänselvyys! Kirjat - esimerkiksi meidän perheessämme suositut Supermarsu- ja Yökoulu-sarjat - sisältävät huumoria, joka vaihtelee suvereenisti vähäeleisen ja liioittelevan välillä.  Yökoulu-kirjat ovat nousseet pian kuusi vuotta täyttävän kuopuksen lempikirjoiksi. Ekaluokkalainen puolestaan fanittaa Supermarsua. Sain Tammelta molempien sarjojen uusimmat osat arvostelukappaleina, mikä aiheutti lapsissa melkoiset kevättäpinät.  Yökoulu ja hirveä hammaskeiju kertoo tragikoomisen tarinan epätavanomaisesta hammashoitajasta, jonka kyseenalaisiin puuhiin on koira haudattuna. Supermarsu ja Rosvo-Rasvis -kirjassa tapahtuu pahin mahdollinen: Marsu-Halosen juomapullo (josta juomalla päähenk...

                                       Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten. Ovatko Immu, Niko, Lotta ja Lukas teille jo tuttuja? Jos eivät, suosittelen tutustumaan! Lapset nimittäin muodostavat nokkelan salaseura Klaanin, jonka seikkailuja kuvataan päähenkilö Immun näkökulmasta. Klaania johtaa porukan vanhin lapsi, Niko, joka asuu perhekodissa traagisten lapsuuden tapahtumien vuoksi. Porukan kuopuksena hääräilee innokas ja utelias Lukas. Kaunis ja herttainen Lotta on vähän ihastunut Immuun - eikä tunne suinkaan ole yksipuolinen! Kirjassa Immu ja Sataman sankarit lapset viettävät kesälomaa ja haaveilevat rikoksesta, jota voisivat ryhtyä selvittämään. (Hyvin enidblytonmainen aloitus, siis!) Pian he pääsevätkin salaperäisen koplan jäljille ja alkavat ratkoa epäilyttävän lastin arvoitusta. Tarina sisältää myös kummittelua, kuten muutkin Immu-kirjat, mutta vain Immu ja toisinaan L...