Maija Poppanen - ristiriitainen mutta rakastettava klassikkohahmo



Voi sitä riemua, kun löysin alkuvuodesta kirppiskierroksellani hyväkuntoisen Maija Poppasen parilla hassulla kolikolla! Sain myös lapset innostumaan tästä vanhasta klassikosta lukemalla takakansitekstin mahdollisimman dramaattisesti eläytyen. Pelkäsin kuitenkin, että 1930-luvulla kirjoitettu kirja ei oikein uppoaisi jälkikasvuuni. Mitä vielä! Pelkoni oli turha, sillä kuten olen aiemminkin ilokseni todennut, oikeasti hyvä satu tempaa mukaansa, oli se sitten kuinka vanha tahansa. 

Maija Poppasen tarina alkaa, kun Banksin perheen lastenhoitaja irtisanoutuu. Vielä samana iltana, kun perheen vanhimmat lapset Jane ja Michael istuvat ikkunan ääressä katselemassa, miten itätuuli ravistelee puita, haltiatar Maija Poppanen saapuu kutsumatta ja yllättäen tuulen mukana ja ryhtyy perheen lastenhoitajaksi. Jo ensimmäisenä iltana hän kertoo olevansa Banksin perheessä vain siihen saakka, kunnes tuuli kääntyy. Vaikka Poppanen on hyvin tiukka ja vaatii lapsilta sekä ehdotonta tottelevaisuutta että huippuunsa hiottuja käytöstapoja, rivien välistä on luettavissa lempeyttä, hyväsydämisyyttä ja huumoriakin. 

Lapset suhtautuivat Maija Poppasen hahmoon ristiriitaisin tuntein. Varsinkin esikoisen mielestä taianomainen lastenhoitaja oli ankara ja tyly. Tiuskauksistaan huolimatta Maija Poppanen kuitenkin tarjosi hoidettavilleen toinen toistaan ihmeellisempiä elämyksiä, joten lapset eivät oikein tienneet, miten hahmoon pitäisi suhtautua. Huomasin, että he ovat tottuneet melko mustavalkoisiin hahmoihin ja tykkäävät jakaa henkilöt hyviksiin ja pahiksiin. Maija Poppanen oli selvästi hyvis, mutta samalla niin salaperäinen ja vaativa, että lapset eivät olleet varmoja, tykkäsivätkö tästä vai eivät.

Tarinasta he kuitenkin tykkäsivät kovasti, ja niin tykkäsin minäkin. (Esikoinen antoi kirjalle neljä tähteä viidestä. Yksi tähti jäi puuttumaan, koska tarinasta ei löytynyt jännitystä.) Australialais-englantilainen kirjailija P. L. Travers (Pamela Lyndon Travers) kirjoitti Maija Poppasesta kaiken kaikkiaan kahdeksan kirjaa, joista neljä ensimmäistä on suomennettu. 

En muista ihan varmaksi, mutta uskoisin nähneeni lapsena Julie Andrewsin tähdittämän, viidellä Oscarilla palkitun Disney-musikaalin Maija Poppanen. Parin vuoden takaista jatko-osaa Maija Poppasen paluu en ole nähnyt, mutta varmasti tulen katsomaan molemmat elokuvat lasten kanssa jossain vaiheessa. 

Oletteko te lukeneet tai katsoneet Maija Poppasta?

***

Kirja: Maija Poppanen
Teksti: P. L. Travers
Suomennos: Marikki Makkonen
Kuvitus: Mary Shepard
Kustantaja: WSOY 1982 (alkuperäinen 1936)

Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään ...
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee ...
Lue lisää

Viikon kirja: Ronja ryövärintytär

Kuva
Ronja ryövärintytär   odotti pitkään kirjahyllyssämme oikeaa hetkeä tulla luetuksi. Aloitimme kirjan jo kertaalleen viime vuoden puolella, mutta silloin se tuntui lapsista vielä liian hurjalta. Pari viikkoa sitten kuin yhteisestä päätöksestä lapset kysyivät, että ruvettaisiinko nyt lukemaan  Ronjaa , ja mehän ruvettiin! Jos jostain lastenkirjasta voi käyttää sanaa väkevä, niin  Ronja ryövärintyttärestä .  Astrid Lindgrenin  klassikko on ennen kaikkea tarina ystävyydestä, mutta kirja kertoo myös rohkeudesta, tasapainottelusta oikean ja väärän välillä, vanhempien rakkaudesta lapsiaan kohtaan, ennakkoluuloista ja lasten oikeudesta kulkea omia polkujaan. Mukana on myös fantastisia ja jännitystä lisääviä elementtejä ilkeiden männiäisten, julmien ajattarien ja hölmöjen kakkiaisten muodossa. Kun Ronja huusi, männiäiset lopettivat hakkaamisen. Sen sijaan Ronja kuuli jotain pahempaa. Ne olivat ryhtyneet kiipeämään kiveä ylös. Ne lähestyivä...
Lue lisää