Kapteeni Kalsari -sarja: kohellushuumoria alakoululaisille


Kesä 2019 ja Sastamalan Vanhan kirjallisuuden päivät. Olin jo hamstrannut vanhoja Enid Blytoneita tapahtumakojuista ja jumittunut sitten vielä penkomaan Sastamalan keskustassa sijaitsevan pienen kirpputorin perimmäistä nurkkaa. Se oli nimittäin lasten- ja nuortenkirjojen aarreaitta. Lapset mankuivat vieressä, että lähdetään jo, mutta minä en malttanut. Olin vaipunut jonkinlaiseen kirjatranssiin, jossa silmät ja sormet kävivät hyllyrivejä hartaina läpi. Loppujen lopuksi en tehnyt mitään mullistavia löytöjä, mutta ei se olekaan aina niistä löydöistä kiinni, vaan siitä ilmassa väreilevästä mahdollisuudesta - jo seuraava kirja voisi olla jokin kauan kaipaamani aarre!

Ostin tuolloin kirpparilta muun muassa nämä tämän postauksen Kapteeni Kalsari -kirjat (á 50 senttiä), vaikka en ollut ihan varma, kiinnostaisivatko ne ketään.

Mutta kyllä kiinnostivat! Esikoinen nauroi ääneen kirjojen parissa ja hihkui intoa, kun kirjoista löytyi myös liikkuvaa kuvaa. "Taidokas ja raisu animaatiotekniikka on nyt käden ulottuvillasi", takakansi lupaa rehvakkaasti. Kyse on siis parin erillisen sivun nopeasta liikuttamisesta edestakaisin liikeilluusion synnyttämiseksi, mutta toimii hyvin pienille lukijoille!

Entäs ne tarinat sitten? Sarjan kirjoittaja-kuvittaja Dav Pilkey kuvailee olleensa itse lapsena vähän kuin kirjojen Erno ja Huuko, eikä opettajilta riittänyt hänelle juurikaan ymmärrystä. Ei siis ihme, että hän osaa niin taitavasti kuvailla sitä hersyvää kouhotusta, jota parhaat kaverukset Erno ja Huuko aina onnistuvat saamaan aikaiseksi. Pojat eivät yleensä tarkoita toimillaan mitään pahaa, he vain sattuvat olemaan helposti pitkästyvää ja kekseliästä sorttia, joilla riittää mielikuvitusta mitä uskomattomampiin seikkailuihin.

Mutta kuka se Kapteeni Kalsari oikein on? Hän on koulun arkea tiukkapipoisesti valvova rehtori Kruppi, joka ei voi sietää Ernoa ja Huukoa. Kruppi ei itse edes tiedä muuttuvansa aina välillä jalomieliseksi ja rohkeaksi Kapteeni Kalsariksi, sillä hän sai alkunsa Ernon ja Huukon piirtämästä sarjakuvahahmosta ja 3-D Hypnosormuksesta. Pojat eivät kuitenkaan pysty hallitsemaan Kapteeni Kalsaria, sillä pelkkä (kenen tahansa) sormen napsautus riittää nykyään muuttamaan valittavan Krupin pelottomaksi, pelkkiin alushousuihin pukeutuvaksi arjen sankariksi.

'"O-ou", Huuko sanoi. "Napsauttiko Helke äsken sormiaan?!!?"
"Jep", Erno sanoi. "Nyt meidän vasta kalpaten kävikin."
Ja Erno oli oikeassa, sillä juuri silloin Kruppi alkoi muuttua. Pöhkö sankarillinen hymy levisi hänen kasvoilleen ja hän seisoi uhmakkaana vihollistensa [puhuvien vessanpönttöjen] edessä. 
"Vielä minä teidät kurjat lurjukset pysäytän", hän sanoi pelottomasti."

Minä ja esikoinen suosittelemme Kapteeni Kalsareita kaikille kohellushuumorista tykkääville alakoululaisille!

***

Sarjassa on tähän mennessä ilmestynyt:

Kapteeni Kalsari seikkailee
Kapteeni Kalsari ja puhuvat pöntöt
Kapteeni Kalsari ja ulkoavaruuden uskomattoman keljut keittiöntädit (ja ruokalan ihan yhtä ilkeät zombinynnyt)
Kapteeni Kalsari ja professori Poksupöksyn piinalliset puuhat
Kapteeni Kalsari ja Hurjan Hierrenaisen hirmutuuli 

***

Teksti ja kuvitus: Dav Pilkey
Suomentanut: Jaana Kapari
Kustantaja: Tammi

(Ote peräisin kirjasta Kapteeni Kalsari ja puhuvat pöntöt.)

Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään ...
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee ...
Lue lisää

Viikon kirja: Ronja ryövärintytär

Kuva
Ronja ryövärintytär   odotti pitkään kirjahyllyssämme oikeaa hetkeä tulla luetuksi. Aloitimme kirjan jo kertaalleen viime vuoden puolella, mutta silloin se tuntui lapsista vielä liian hurjalta. Pari viikkoa sitten kuin yhteisestä päätöksestä lapset kysyivät, että ruvettaisiinko nyt lukemaan  Ronjaa , ja mehän ruvettiin! Jos jostain lastenkirjasta voi käyttää sanaa väkevä, niin  Ronja ryövärintyttärestä .  Astrid Lindgrenin  klassikko on ennen kaikkea tarina ystävyydestä, mutta kirja kertoo myös rohkeudesta, tasapainottelusta oikean ja väärän välillä, vanhempien rakkaudesta lapsiaan kohtaan, ennakkoluuloista ja lasten oikeudesta kulkea omia polkujaan. Mukana on myös fantastisia ja jännitystä lisääviä elementtejä ilkeiden männiäisten, julmien ajattarien ja hölmöjen kakkiaisten muodossa. Kun Ronja huusi, männiäiset lopettivat hakkaamisen. Sen sijaan Ronja kuuli jotain pahempaa. Ne olivat ryhtyneet kiipeämään kiveä ylös. Ne lähestyivä...
Lue lisää