Tällaisia lisää, kiitos! Etsivätoimisto Mysteeri -sarjassa lapsikin saa olla salapoliisi



Ai että, miten mahtavan salapoliisisarjan Jutta Tynkkynen on kirjoittanut! Ihan hämmästyttää, etten ole törmännyt sarjaan aikaisemmin.  
Innosta soikeana oli myös esikoinen, joka ilahtui erityisesti kirjojen salapoliisitehtävistä.
Kaltaiseni dekkarifanin suu vetäytyi vallan messingille Etsivätoimisto Mysteeriin eli Roosaan, Timiin ja Auroraan tutustuessani. Innosta soikeana oli myös esikoinen, joka ilahtui erityisesti kirjojen salapoliisitehtävistä. Tehtävät ovat taidokkaasti laadittuja ja vaativat ainakin ekaluokkalaiselta jo hiukan pähkäilyäkin. Meillä on muutenkin kaikenlaiset etsiväleikit pinnalla: esikoinen tykkää pakata pienen repun täyteen erilaisia salapoliisivälineitä (taskulamppuja, sormenjälkijauhoa, muistikirjoja, kiikareita, suurennuslaseja ja muuta tilpehööriä) ja leikkiä kavereiden kanssa ulkona etsiviä. Kerran löysin hänet lähipuiston puusta mummoksi naamioituneena. Tynkkynenkin itse asiassa aloitti Etsivätoimisto Mysteeri -kirjojen kirjoittamisen huomattuaan, miten paljon hänen omat lapsensa tykkäsivät salapoliisitehtävien ratkomisesta.
Nautin kovasti myös mukavasti eteenpäin soljuvasta ja sujuvasta tekstistä, sillä parisenkymmentä Enid Blytonin lastendekkaria jälkikasvulleni ääneen lukeneena tiedän karvaasti sen, miten yksitoikkoista ja kömpelöä voi salapoliisiromaanien teksti pahimmillaan olla.
Etsivätoimisto Mysteeri -sarjasta on tähän mennessä ilmestynyt neljä osaa: Pyhän Birman safiiri, Kultainen miekka, Prinssi Tristan ja Hopeinen amuletti. Me olemme lukeneet nyt sarjan ensimmäisen ja viimeisen osan ja tykkäsimme näistä kovasti!
Etsivätoimisto Mysteeri ja Pyhän Birman safiiri -kirjassa selvitetään, kuka himoitsee äveriään Monte Cristallon kreivin arvokasta safiiria. Lopussa lukijaa odottaa mahtava yllätys: Etsivätoimisto Mysteerin myöntämä Etsivädiplomi! Ja kaiken kruunaa viimeisen päälle tehty ja ohjeistettu aarteenetsintäseikkailu kirjan tapahtumia mukaillen. Seikkailu voidaan toteuttaa esimerkiksi kotona kaverisynttäreiden ohjelmanumerona. 
Etsivätoimisto Mysteeri ja Hopeinen amuletti -tarinassa vietetään syyslomaa Espanjassa ja jahdataan vaarallista rikollista nimeltään Valkoinen rotta. Myös tässä kirjassa tarjoillaan jännittävän mysteerin lisäksi etsivätehtäviä lasten ratkottaviksi. Lopusta löytyy jälleen lapsille suunnattu etsiväseikkailu, tällä kertaa huonepakopelin muodossa. 
Etsiväseikkailut pystyy muuten tulostamaan kustantajan eli Myllylahden sivuilta. Tästä pääset tutustumaan Hopeisen amuletin huonepakopeliin ja täältä löytyy Pyhän Birman safiirin aarteenetsintäseikkailu. 
Sanoinko jo, että ihan mahtavaa! 
***
Etsivätoimisto Mysteeri ja Pyhän Birman safiiri & Etsivätoimisto Mysteeri ja Hopeinen amuletti // Jutta Tynkkynen // Myllylahti 2016 & 2019

Kommentit

  1. Riina2.6.2021 klo 5.36

    Kiitos lukuvinkeistä! Olen lukenut lapsille salapoliiseista kertovia kirjoja. En tiennyt tuosta Etsivätoimisto Mysteeri ja pyhän Birman safiiri-kirjasta. Lapseni syntymäpäivät lähestyvät joten tässä olisi vielä tarjolla ohjelmanumero synttäreille.

    VastaaPoista
  2. Tiia2.6.2021 klo 8.05

    Olisi kiva kuulla, miten ohjelmanumero onnistui, jos päätät sellaisen järjestää! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään ...
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee ...
Lue lisää

Viikon kirja: Ronja ryövärintytär

Kuva
Ronja ryövärintytär   odotti pitkään kirjahyllyssämme oikeaa hetkeä tulla luetuksi. Aloitimme kirjan jo kertaalleen viime vuoden puolella, mutta silloin se tuntui lapsista vielä liian hurjalta. Pari viikkoa sitten kuin yhteisestä päätöksestä lapset kysyivät, että ruvettaisiinko nyt lukemaan  Ronjaa , ja mehän ruvettiin! Jos jostain lastenkirjasta voi käyttää sanaa väkevä, niin  Ronja ryövärintyttärestä .  Astrid Lindgrenin  klassikko on ennen kaikkea tarina ystävyydestä, mutta kirja kertoo myös rohkeudesta, tasapainottelusta oikean ja väärän välillä, vanhempien rakkaudesta lapsiaan kohtaan, ennakkoluuloista ja lasten oikeudesta kulkea omia polkujaan. Mukana on myös fantastisia ja jännitystä lisääviä elementtejä ilkeiden männiäisten, julmien ajattarien ja hölmöjen kakkiaisten muodossa. Kun Ronja huusi, männiäiset lopettivat hakkaamisen. Sen sijaan Ronja kuuli jotain pahempaa. Ne olivat ryhtyneet kiipeämään kiveä ylös. Ne lähestyivä...
Lue lisää