Ruutuvapaata – Puuhaa leikki-ikäisille: sadepäivien ja automatkojen pelastaja!

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten.
Maria Kangaskortetin kirja Ruutuvapaata – Puuhaa leikki-ikäisille on saanut minut pauloihinsa. Kuljen kirja kädessä lasten perässä ja hihkun innosta: hei, kokeillaanko tällaista? Kuulkaa, huvittaisko teitä...
...ja lapsiahan huvittaa! (Ainakin toista.) Ulkoleikkien ykköshitti on ollut Pullollinen luontoa, jossa lapsi kerää tyhjään muovipulloon kerroksittain esimerkiksi pikkukiviä, multaa ja ruohoa. (Meillä tosin kerroksittain vaihtui "sikin sokin" -menetelmään, molempi parempi!)
Sisällä olemme ehtineet kokeilemaan muun muassa Leikkaamisharjoitusta, jossa lapsi leikkaa paperille piirrettyjä viivoja pitkin (vaikeustasoa on helppo muunnella lapsentasoisesti) ja Tarrajonoa, jossa lapsi saa asetella paperille piirretylle viivalle tarroja. Jälkimmäinen leikki vaihtui meillä kyllä nopeasti tarra-asuntojen tekemiseksi: lapsi pisti tarrahahmojaan asumaan erilaisiin paperille piirrettyihin neliöihin ja ympyröihin. Äitini iloksi voin kertoa, että hänen lapsuudessaan leikitty Huiskutus löytyi kirjasta myös! (Yksi pelaajista pitää kädessään posti- tai pelikortteja, levittää ne viuhkaksi ja huiskuttaa viuhkaa muiden edessä nopeasti muiden yrittäessä arvata, kuinka monta korttia huiskuttajalla on.)
Yllättävän monet kirjan ideat ovat olleet meillä jo aikaisemmin käytössä, ehkä vähän eri tavoilla toteutettuina, mutta samoilla periaatteilla. Varsinkin automatkoilla olemme kokeilleet ties mitä yhteisiä ajanviettotapoja: joku on aloittanut tarinan, jota seuraava on sitten jatkanut parilla lauseella, kunnes vuoro on taas vaihtunut. Olemme päättäneet, minkä värisiä autoja alamme laskea ja arvuutelleet, ehdimmekö näkemään kaksikymmentä punaista autoa ennen määränpäätä. Kirjassa mainittu Kumman valitset -kyselyleikki oli myös meille tuttu ja itse asiassa yksi lasten lemppareista: lapsilta kysellään esimerkiksi, että käyvätkö he mieluummin kylvyssä vai suihkussa. Omasta lapsuudestani muistan tavutusleikin: jos toinen sanoi o-me-na, seuraavan piti keksiä sana, joka alkaa tavulla na. Myös vanha kunnon Laiva on lastattu toimii meillä hyvin. Lähtökohtaisesti emme anna lasten pelata tai katsella kännykästä piirrettyjä automatkalla, ellei kyseessä sitten ole tilanne, jossa haluamme estää lapsen nukahtamisen. Toki erilaisten ajanviettotapojen ideoiminen ja opastaminen vaatii aikuiselta panostusta, eikä sellaiseen jaksa aina ryhtyä, mutta usein automatkoista saa pienellä vaivalla mukavia hetkiä koko perheelle. 

Onko teillä hyväksi havaittuja konsteja piristää sadepäiviä tai pitkiä automatkoja? :)

***
Kirja: Ruutuvapaata – Puuhaa leikki-ikäisille
Teksti: Maria Kangaskortet
Kuvitus: Tiia Javanainen
Kustantaja: Otava 2019

Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään ...
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee ...
Lue lisää

Viikon kirja: Ronja ryövärintytär

Kuva
Ronja ryövärintytär   odotti pitkään kirjahyllyssämme oikeaa hetkeä tulla luetuksi. Aloitimme kirjan jo kertaalleen viime vuoden puolella, mutta silloin se tuntui lapsista vielä liian hurjalta. Pari viikkoa sitten kuin yhteisestä päätöksestä lapset kysyivät, että ruvettaisiinko nyt lukemaan  Ronjaa , ja mehän ruvettiin! Jos jostain lastenkirjasta voi käyttää sanaa väkevä, niin  Ronja ryövärintyttärestä .  Astrid Lindgrenin  klassikko on ennen kaikkea tarina ystävyydestä, mutta kirja kertoo myös rohkeudesta, tasapainottelusta oikean ja väärän välillä, vanhempien rakkaudesta lapsiaan kohtaan, ennakkoluuloista ja lasten oikeudesta kulkea omia polkujaan. Mukana on myös fantastisia ja jännitystä lisääviä elementtejä ilkeiden männiäisten, julmien ajattarien ja hölmöjen kakkiaisten muodossa. Kun Ronja huusi, männiäiset lopettivat hakkaamisen. Sen sijaan Ronja kuuli jotain pahempaa. Ne olivat ryhtyneet kiipeämään kiveä ylös. Ne lähestyivä...
Lue lisää