Lapsetkin rakastavat dekkareita – tässä kirjavinkkejä Dekkariviikolle!

Lasse-Maija ja linnan arvoitus, Jättikurlun arvoitus ja Lotta Torvinen porovarkaiden jäljillä saatu arvioitavaksi blogia varten.
Tässä perheessä niin lapset kuin aikuisetkin viihtyvät rikoskirjojen parissa. Meitä yhdistää myös nimenomaan kirjasarjoista tykkääminen: haluamme lukea tutuiksi tulleiden päähenkilöiden uusista seikkailuista sen sijaan, että jaksaisimme aina heittäytyä seuraamaan tuntemattomien ihmisten elämää.
Tällä viikolla vietettävän Dekkariviikon kunniaksi vinkkaan ensin hyvistä lastendekkareista ja myöhemmin vielä omista lempidekkareistani. 
Omat kriteerini onnistuneelle lastendekkarille ovat 1) ikätasoinen sisältö 2) laadukas kerronta 3) rikos tai mysteeri, jonka ratkaisua lukijakin voi tarinan edetessä arvuutella. Ykköskohdalla tarkoitan erityisesti väkivaltaisia kohtauksia, jotka eivät lastenkirjoihin sovi, tosin esimerkiksi molempien lasteni fanittamassa Viisikko-sarjassa on välillä tilanteita, joissa lapsia uhataan väkivallalla ja jopa lyödään. Tällaisissa tapauksissa lasten kanssa kannattaakin keskustella siitä, toimitaanko tilanteessa oikein vai väärin. Itse asiassa Viisikko ei pääse pisteille myöskään kakkoskohdassa, sillä kerronta on kaikkea muuta kuin laadukasta, mutta ainakin jokaisessa kirjassa tarjotaan jonkinnäköinen rikos lasten pähkäiltäväksi.
Viisikoiden lisäksi lapset ovat tykästyneet erityisesti seuraaviin etsiväsarjoihin: Lasse-Maijan etsivätoimisto, Serlokki Hurtta, Lotta Torvinen sekä Pikkiriin pulmatoimisto. (Eikä tietenkään sovi unohtaa Mestarietsivä Peppusta, jonka päähenkilö hyvin hämmentävästi paljastaa rikollisia pelkän pierunsa voimalla.)

Lasse-Maijan etsivätoimisto 

Martin Widmarkin supersuositussa Lasse-Maijan etsivätoimisto -sarjassa ratkotaan höttöisiä rötöksiä, joiden tekijät on helposti arvattavissa. Jotain puoleensa vetävää näissä sinänsä kaavamaisesti etenevissä kirjoissa kyllä on, ja sarjan uusin osa, Lasse-Maijan etsivätoimisto ja Linnan arvoitus, oli viihdyttävää luettavaa myös aikuiselle. Päädyinkin lukemaan lapsille koko kirjan alusta loppuun yhdeltä istumalta. 
Kenelle sopii? Tutuista ja turvallisista tarinoista pitäville lapsille 4-vuotiaasta ylöspäin.
Kenen käsialaa? Martin Widmark / kuv. Helena Willis / suom. Outi Menna / Tammi 2019.

Pikkiriin pulmatoimisto 

Reetta Niemelän mainio Pikkiriin pulmatoimisto -sarja toimii vähän kuin ensidekkarina lapsille. Sarjan avausosa, Kaiken Kadottajan arvoitus, oli kerrassaan hurmaava, ja olemme lukeneet kirjan monta kertaa. Toinen osa, Jättikurlun arvoitus, on hauska sekin. Suosittelen tätä sarjaa erityisesti Niemelän käyttämän nokkelan kielen vuoksi!
Kenelle sopii? Pitkät sanat on tavutettu, joten kirjan virallinen kohderyhmä ​​​​​​taitaa olla juuri lukemaan oppineet, mutta itse suosittelen sarjaa koko perheen iloksi.
Kenen käsialaa? Reetta Niemelä / kuv. Katri Kirkkopelto / Lasten Keskus 2019

Serlokki Hurtta

Karen Wallacen Serlokki Hurtta -sarjassa seikkailevat fiksu koirasalapoliisi Serlokki Hurtta ja tohtori Vompatti Wattinen. Perinteiseen Sherlock Holmes -tyyliin Hurtalla on arkkivihollinen, professori Heko-Heko Hyeena. Kirjat ovat lyhyitä, helppolukuisia ja hauskoja, ja esikoinen ahmaisi sarjan kaikki osat parissa päivässä.
Kenelle sopii? Juuri lukemaan oppineille ja vähän isommillekin alakoululaisille.
Kenen käsialaa? Karen Wallace / kuv. Emma Damon / suom. Terhi Leskinen / Kustannus-Mäkelä Oy

Lotta Torvinen

Elisa Niemelän Lotta Torvinen -sarja sopii kohelluskirjojen ystäville. Sarjasta tulee hiukan mieleen Nopoloiden Risto Räppääjä -kirjat väärinkäsityksineen ja (väsyttävän) hölmöine aikuisineen. Olemme lukeneet sarjan kaikki kolme osaa, joista kaksi ensimmäistä upposivat meihin hyvin, mutta uusin osa, Lotta Torvinen porovarkaiden jäljillä oli varsinkin omaan makuuni jo liian sekopäinen. Lapsetkaan eivät olleet tästä kolmannesta osasta niin innoissaan kuin aikaisemmista. Kirjojen kerronta on hengästyttävän tiivistä, itse toivoisin vähän ilmavampaa tekstiä, varsinkin kun kirjojen kohderyhmäksi on mainittu jo eskari-ikäiset. 
Kenelle sopii? Sekoilun ja väärinkäsitysten ystäville 6-vuotiaista ylöspäin.
Kenen käsialaa? Elisa Niemelä / kuv. Harri István Mäki / Myllylahti 2019

Löytyisikö teiltä lisävinkkejä kivoista kirjasarjoista, mieluiten sellaisista, joissa ratkotaan rikoksia? :) 

Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään ...
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee ...
Lue lisää

Viikon kirja: Ronja ryövärintytär

Kuva
Ronja ryövärintytär   odotti pitkään kirjahyllyssämme oikeaa hetkeä tulla luetuksi. Aloitimme kirjan jo kertaalleen viime vuoden puolella, mutta silloin se tuntui lapsista vielä liian hurjalta. Pari viikkoa sitten kuin yhteisestä päätöksestä lapset kysyivät, että ruvettaisiinko nyt lukemaan  Ronjaa , ja mehän ruvettiin! Jos jostain lastenkirjasta voi käyttää sanaa väkevä, niin  Ronja ryövärintyttärestä .  Astrid Lindgrenin  klassikko on ennen kaikkea tarina ystävyydestä, mutta kirja kertoo myös rohkeudesta, tasapainottelusta oikean ja väärän välillä, vanhempien rakkaudesta lapsiaan kohtaan, ennakkoluuloista ja lasten oikeudesta kulkea omia polkujaan. Mukana on myös fantastisia ja jännitystä lisääviä elementtejä ilkeiden männiäisten, julmien ajattarien ja hölmöjen kakkiaisten muodossa. Kun Ronja huusi, männiäiset lopettivat hakkaamisen. Sen sijaan Ronja kuuli jotain pahempaa. Ne olivat ryhtyneet kiipeämään kiveä ylös. Ne lähestyivä...
Lue lisää