Dekkariviikon suosituksia aikuisille!

No nyt! Lupasin alkuviikosta, että julkaisen Dekkariviikolla lukuvinkkejä myös aikuisille dekkarifaneille ja juuri ja juuri ehdin pitää lupaukseni. Toivon teille kaikille ihanan kiireettömiä kesäpäiviä, jolloin voi rentoutua hyvän kirjan parissa. :)
Iltaisin ennen nukahtamistani sujahdan aina hetkeksi luottokirjailijoideni luomiin maailmoihin. Nuorempana luin paljon monipuolisemmin, mutta nyt ruuhkavuosien tiimellyksessä tulee luettua aika helppoa ja tuttua kirjallisuutta. Tykkään rikosromaaneista ja ilahdun eniten siitä, jos hyväksi havaitulta kirjailijalta tulee uutuus, jossa seikkailee aiemmista kirjoista tuttuja tyyppejä.
Parhaita dekkarisarjoja mielestäni ovat:

#1 Robert Galbraithin sarja Cormoran Strikesta ja Robin Ellacottista

Robert Galbraith on oikeasti J. K. Rowling, joka halusi alun perin kirjoittaa sarjaa julkisuudelta piilossa, mutta käry kävi melkein saman tien. Cormoran Strike on toisen jalkansa sodassa menettänyt, rähjäisen oloinen ja köyhä yksityisetsivä, jonka syrjäiseen toimistoon fiksu ja näppärä Robin Ellacott vahingossa päätyy. 
"'There's a client here for you. Shall I show him in?'
'There's a what?'
'A client, Mr Strike.'"
Miksi luen? Cormoranin ja Robinin keskinäinen karisma toimii, juoni tempaa mukaansa ja brittiläinen miljöökuvaus viehättää. Sarjan kolmas osa, Career of Evil, on yksi parhaista kirjoista, joita olen koskaan lukenut.
Sarjasta on tähän mennessä julkaistu:
Cuckoo's Calling (Käen kutsu)
The Silkworm (Silkkiäistoukka)
Career of Evil (Pahan polku)
Lethal White (Valkoinen kuolema)
Viidennen kirjan julkaisuajankohta ei ole vielä tiedossa, mutta Rowling on onneksi luvannut kirjoittaa sarjasta vielä monta osaa. Kolme ensimmäistä kirjaa on muuten muokattu aivan upeaksi televisiosarjaksi, jota esitetään ainakin HBO Nordicilla nimellä C. B. Strike. 

#2 Karin Slaughterin sarja agentti Will Trentistä ja patologi Sara Lintonista

Karin Slaughterin kirjoja on myyty useampi kymmenen miljoonaa ympäri maailmaa. En siis ole ainoa, johon Slaughterin tuotanto uppoaa. Will Trent -sarjaa edeltävästi Slaughter kirjoitti samantyyppistä Grant County -sarjaa, jossa Sara Lintonilla myös oli merkittävä rooli. Sara Linton on nuorena leskeksi jäänyt lastenlääkäri-patologi, joka tutustuu vaikeasta lukivaikeudesta kärsivään GBI-agentti Will Trentiin. Trent löytyi vauvana roskiksesta, eivätkä hänen lapsuus- ja nuoruusvuotensa väkivaltaisissa sijaisperheissä olleet helppoja. Vaikeasta menneisyydestään ja lukivaikeudestaan huolimatta Trent on loistava agentti, joka yhdessä työkaverinsa Faith Mitchellin (ja Sara Lintonin) kanssa ratkoo julmia rikoksia.
"Special Agent Will Trent has something to hide. Something he doesn't want Dr Sara Linton - the woman he loves - to find out. He's gone undercover in Macon, Georgia and put his life at risk."
Slaughterin itsenäiset teokset, kuten esimerkiksi Pretty Girls, The Good Daughter ja uusimpana Pieces of Her ovat myös ehdottomasti lukemisen arvoisia. Pieces of Her -kirjasta on käsittääkseni ensimmäisenä Slaughter-kirjana tulossa TV-sarja (Netflixiin) – mahtavaa!
Miksi luen? Sarjan päähenkilöt ovat tarpeeksi rosoisia ja epätäydellisiä ollakseen kiinnostavia. Juonet ovat tiiviitä, välillä pelottaviakin, ja vaikka väkivaltaa kuvataan omaan makuuni liian yksityiskohtaisesti, ovat Slaughterin kirjat koukuttavan hyviä.
Sarjasta on tähän mennessä julkaistu:
Triptych (Triptyykki)
Fractured (Pelon huone)
Undone (Kivun jäljet)
Broken (Pettävä hiljaisuus)
Fallen (Yli rajan)
Criminal (Rikollinen)
Unseen (Näkymätön)
The Kept Woman (Kahlittu)
...ja elokuussa ilmestyy pitkästä aikaa uusi Will Trent -kirja, The Last Widow, jippii!

#3 Nicci Frenchin sarja psykoterapeutti Frieda Kleinista 

Nicci French on englantilaisen toimittajapariskunnan, Sean Frenchin ja Nicci Gerrardin, kirjailijanimi. Pariskunta on kirjoittanut monta loistavaa psykologista trilleriä, mutta ylitse muiden nousee Frieda Kleinista kertova moniosainen sarja. 
Frieda Klein on Lontoossa asuva psykoterapeutti. Sarjan avausosa Blue Monday kertoo, miten lähes erakkomainen Frieda ajautuu työnsä kautta selvittämään pienen pojan kidnappausta. Ratkaistuaan rikoksen Friedasta tulee vaarallisen psykopaatin vihan ja rakkauden kohde, ja tätä jännitettä puidaan välillä enemmän, välillä vähemmän sarjan jokaisessa osassa.
"Quite slowly Frieda turned and looked at the two of them with the alert dark eyes that had always unnerved him, even when they were smiling, and now they weren't."
Miksi luen? Tämä synkkä ja erinomaisesti rakennettu sarja imaisee mukaansa heti avausosasta lähtien. On kutkuttavaa odottaa, miten Friedan ja tämän arkkivihollisen vääjäämättä edessä olevassa lopullisessa taistelussa käy.
Sarjasta on tähän mennessä julkaistu:
Blue Monday
Tuesday's Gone
Waiting for Wednesday
Thursday's Children
Friday on My Mind
Saturday Requiem
Sunday Morning Coming Down
Day of the Dead
En löytänyt yhdestäkään sarjan kirjasta suomennosta – voiko tosiaan olla, että tätä mahtavaa sarjaa ei ole käännetty suomeksi? 

Otan ilomielin vastaan dekkarivinkkejä, erityisesti kirjasarjoista! :) 

Lue myös:
Otteet järjestyksessä:
French, Nicci: Sunday Morning Coming Down
Galbraith, Robert: The Cuckoo's Calling
Slaughter, Karin: Unseen

Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään ...
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee ...
Lue lisää

Viikon kirja: Ronja ryövärintytär

Kuva
Ronja ryövärintytär   odotti pitkään kirjahyllyssämme oikeaa hetkeä tulla luetuksi. Aloitimme kirjan jo kertaalleen viime vuoden puolella, mutta silloin se tuntui lapsista vielä liian hurjalta. Pari viikkoa sitten kuin yhteisestä päätöksestä lapset kysyivät, että ruvettaisiinko nyt lukemaan  Ronjaa , ja mehän ruvettiin! Jos jostain lastenkirjasta voi käyttää sanaa väkevä, niin  Ronja ryövärintyttärestä .  Astrid Lindgrenin  klassikko on ennen kaikkea tarina ystävyydestä, mutta kirja kertoo myös rohkeudesta, tasapainottelusta oikean ja väärän välillä, vanhempien rakkaudesta lapsiaan kohtaan, ennakkoluuloista ja lasten oikeudesta kulkea omia polkujaan. Mukana on myös fantastisia ja jännitystä lisääviä elementtejä ilkeiden männiäisten, julmien ajattarien ja hölmöjen kakkiaisten muodossa. Kun Ronja huusi, männiäiset lopettivat hakkaamisen. Sen sijaan Ronja kuuli jotain pahempaa. Ne olivat ryhtyneet kiipeämään kiveä ylös. Ne lähestyivä...
Lue lisää