Osaa Lottakin ajaa – kaikkien pienten pyöräilijöiden voimakirja



Lainasin hiljattain kirjastosta yhden kivoimmista Astrid Lindgrenin kuvakirjoista: Osaa Lottakin ajaa. Hain kirjan juhlistaakseni uuden pyöräilykauden alkua ja sitä, että pienimmänkin pyöräilijämme menopelistä on nyt otettu apupyörät pois. 
Pukarikadulla asuva viisivuotias Lotta on Peppi Pitkätossun tavoin hyvin voimaannuttava päähenkilö. Lotta on päättäväinen, sisukas, tarmokas, rohkea ja osaa omasta mielestään mitä vain, ainakin salaa. Lotta on viisihenkisen perheen kuopus ja haluaisi tietenkin tehdä kaikkea sitä mitä isoveli Janne ja isosisko Minnakin saavat tehdä. 
"Lotta katseli, kuinka Janne ja Minna ajoivat polkupyörillä alas mäkeä niin että viuhui. Ei ihme, että häntä harmitti!"
Lotalla on kyllä kolmevuotislahjaksi saatu kolmipyöräinen, mutta se on hänen mielestään "rämä pikkulasten pyörä". Kun hän ei viisivuotissyntymäpäivänään saakaan toivomaansa isompaa pyörää, hän päättää pihistää naapurissa asuvan Vuorisen tädin romuvajassa lymyilevän vanhan polkupyörän ja näyttää kaikille, miten hienosti hän osaa pyöräillä. Köpelöstihän siinä käy.
"Verta!" Lotta parkaisi niin kovaa, että koko katu raikui. "Verta minun syntymäpäivänäni!"
Lotta saa kiltiltä Vuorisen tädiltä laastarin, vaikka pelkäsi saavansa nuhteita. Niitä hän saa Jannelta ja Minnalta, mutta saapa Lotta myös yllätyksen, kun isä taluttaa töistä tullessaan kotiin juuri sopivankokoisen pyörän Lotalle.
Astrid Lindgrenin Lotta on kaikessa uhmapäisyydessään ja tahtoikäisyydessään hyvin samastuttava hahmo. Harvassa lastenkirjassa on viisivuotiaan mielenmaisemaa kuvattu niin tarkkanäköisesti ja suurella sydämellä kuin tässä tarinassa. Ilon Wiklandin, Lindgrenin luottokuvittajan, kädenjälkikin on tässä kirjassa jotenkin aivan poikkeuksellisen riemastuttavaa; jo ensimmäinen aukeama tarjoilee Pukarikadun naapurustosta niin sydämellisen kuvan, että tekisi mieli hypätä aikakoneeseen ja muuttaa 1970-luvun Ruotsiin. Kehuttava on myös Kaija Pakkasen suomennosta, joka tekee kunniaa Lindgrenin tekstille hyvin vaivattoman oloisesti. Osaa Lottakin ajaa on paitsi nappisuoritus lastenkirjallisuuden kaikilla osa-alueilla, myös varsinainen pienten pyöräilijöiden voimakirja. Vahva suositus!
Kirja: Osaa Lottakin ajaa (Visst kan Lotta cykla, 1971)
Teksti: Astrid Lindgren
Kuvitus: Ilon Wikland
Suomennos: Kaija Pakkanen
Kustantaja: WSOY 1992, 8. painos

Lue myös:

Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään ...
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee ...
Lue lisää

Viikon kirja: Ronja ryövärintytär

Kuva
Ronja ryövärintytär   odotti pitkään kirjahyllyssämme oikeaa hetkeä tulla luetuksi. Aloitimme kirjan jo kertaalleen viime vuoden puolella, mutta silloin se tuntui lapsista vielä liian hurjalta. Pari viikkoa sitten kuin yhteisestä päätöksestä lapset kysyivät, että ruvettaisiinko nyt lukemaan  Ronjaa , ja mehän ruvettiin! Jos jostain lastenkirjasta voi käyttää sanaa väkevä, niin  Ronja ryövärintyttärestä .  Astrid Lindgrenin  klassikko on ennen kaikkea tarina ystävyydestä, mutta kirja kertoo myös rohkeudesta, tasapainottelusta oikean ja väärän välillä, vanhempien rakkaudesta lapsiaan kohtaan, ennakkoluuloista ja lasten oikeudesta kulkea omia polkujaan. Mukana on myös fantastisia ja jännitystä lisääviä elementtejä ilkeiden männiäisten, julmien ajattarien ja hölmöjen kakkiaisten muodossa. Kun Ronja huusi, männiäiset lopettivat hakkaamisen. Sen sijaan Ronja kuuli jotain pahempaa. Ne olivat ryhtyneet kiipeämään kiveä ylös. Ne lähestyivä...
Lue lisää