Sain hiljattain arvostelukappaleen  Nora Lehtisen  kirjoittamasta ja  Anne Muhosen  kuvittamasta selkokielisestä lastenkirjasta nimeltään  Aino, Matias ja hauskat lomapäivät . Vaikka kirja on muuten aivan tavallinen lastenkirja, se on kirjoitettu selkokielellä.  Selkokeskus  määrittelee selkokielen yleiskieltä helpommaksi suomeksi, joka on mukautettu luettavampaan ja ymmärrettävämpään muotoon. Myös  Aino, Matias ja hauskat lomapäivät  on sisällöltään, sanastoltaan ja rakenteeltaan selkokieltä.  Idean selkokieliseen kirjaan esikoiskirjailija oli saanut työskennellessään erityisopettajana lasten kanssa, joilla oli kielellisiä vaikeuksia. Lehtinen oli kiinnittänyt huomiota selkokirjallisuuden vähyyteen ja miettinyt, että tarvitaan enemmän myös sellaisia kirjoja, joissa on selkeät tekstit ja kuvat.  Lehtisen kirjassa esimerkiksi yhdellä rivillä on vain yksi lause. Aino, Matias ja hauskat lomapäivät...

Tiedättekö ne lastenkirjat, joiden kansikuvana on aina joko pelästyneen näköinen kissanpentu tai reppanan näköinen koiranpentu? Kyseessä on  Holly Webbin   lastenkirjasarja, jossa on jo kunnioitettavat neljäkymmentä osaa. En ole tutustunut kuin vasta muutamaan Webbin kirjoista, mutta ne toistavat ilmeisesti aika lailla samaa hyväksi havaittua kaavaa: pikkuinen koira tai kissa on pulassa, ja on lapsen tehtävä auttaa sitä. Usein lapsi itsekin on vaikeassa tai muuttuneessa elämäntilanteessa, mutta kirjan lopussa sekä lapsella että lemmikillä on kaikki hyvin.  Olen saanut Karistolta arvostelukappaleeksi pari Webbin kirjaa, joista toinen,  Pelokas pikku Nöpö , oli ensimmäinen kirja, jonka esikoinen luki itsenäisesti alusta loppuun. Kirja kertoo Maddy-nimisestä tytöstä, jonka unelma omasta kissanpennusta täyttyy vihdoinkin, kun perheeseen muuttaa pieni suloinen Nöpö. Naapurin isot kollikissat Tiikeri ja Tom ovat kuitenkin niin ilkeitä, että pelottelevat ...