Minne sähkö meni? Tarinallinen tietokirja yhdistää faktan ja fiktion

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten.
Jos olen jotain oppinut vanhempana ollessani niin sen, että lapsilla voi juolahtaa mieleen ihan mitä tahansa. Lasten minulle esittämät kysymykset ovat vaihdelleet onnen määritelmästä liskojen iltaruokailutottumuksiin. Harva se päivä huomaan edelleen vastaavani johonkin sellaiseen kysymykseen, johon en joko tiedä vastausta (onneksi on Google) tai johon suhtaudun niin itsestäänselvänä asiana, että aivan hämmästyn, kun havahdun lapsen kysymyksen myötä pohtimaan asiaa itsekin.
Yksi tällainen tavallaan itsestäänselvä mutta loppujen lopuksi aika vaikea asia on sähkö. Alakoululaisille suunnatussa tarinallisessa tietokirjassa Minne sähkö meni? paljastetaan sähköstä kaikki mahdollinen. Omat lapseni kokivat suuren valaistumisen kuullessaan, että sähkö ei varsinaisesti tule pistorasiasta, vaan voimalinjoja pitkin erilaisista voimalaitoksista.
Minne sähkö meni? on ensimmäinen osa uutta lasten tietokirjasarjaa nimeltään Anni ja Akseli selvittävät. Anni ja Akseli ovat yhdeksänvuotiaat kaksoset, joiden arkiset puuhat sähkökatkos keskeyttää. Kahdestaan kotona olevat lapset päättävät lähteä tutkimaan ympäristöään ja selvittämään, mihin sähkö oikein katosi. Tutkimusmatkallaan he tutustuvat niin vesivoimalaan, polttolaitokseen kuin tuulivoimalaan ja oppivat myös, mitä ydinvoimalassa tapahtuu, mitä on niin sanottu kakkasähkö ja mitä hyötyä on aurinkopaneeleista.
Tämäntyyppisten tarinallisten tietokirjojen vahvuus on asiantunteva ja lapsentasoinen sisältö, joka parhaimmillaan auttaa lasta ymmärtämään ympäröivää maailmaa. Omat lapseni innostuivat kirjan myötä tutkimaan koko kodin läpikotaisin ja selvittämään, mitkä kaikki vempaimet tässä huushollissa toimivat sähköllä. Esittelipä mies lapsille myös makuuhuoneen seinää koristavan sulakekaapin toimintaperiaatteineen. 
Minne sähkö meni? onnistuu hyvin tavoitteessaan kertoa sähköstä, mutta kuten tarinallisissa tietokirjoissa usein, tässäkin tapauksessa kompastuskivenä on se varsinainen tarina. Vaikka Annin ja Akselin sähköseikkailuun on ujutettu lasten suosikkiaiheita kadonneesta koirasta kakkaan ja otettu mukaan hiukan jännitystäkin ränsistyneen mökin muodossa, on ilmiselvää, että kyseessä on ennen kaikkea tietokirja. Tarinan ajoittainen kuivakkuus ei kuitenkaan tee kirjasta huonoa, ja asiapitoisille lastenkirjoille löytyy varmasti oma lukijakuntansa.
***
Kirja: Anni ja Akseli selvittävät: Minne sähkö meni?
Teksti: Tiina Sarja
Tarinan kehittely: Tiina Sarja, Mikko Posio ja Henna Ryynänen
Kuvitus: Henna Ryynänen
Kustantaja: Kustannus-Mäkelä Oy 2018

Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään ...
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee ...
Lue lisää

Viikon kirja: Ronja ryövärintytär

Kuva
Ronja ryövärintytär   odotti pitkään kirjahyllyssämme oikeaa hetkeä tulla luetuksi. Aloitimme kirjan jo kertaalleen viime vuoden puolella, mutta silloin se tuntui lapsista vielä liian hurjalta. Pari viikkoa sitten kuin yhteisestä päätöksestä lapset kysyivät, että ruvettaisiinko nyt lukemaan  Ronjaa , ja mehän ruvettiin! Jos jostain lastenkirjasta voi käyttää sanaa väkevä, niin  Ronja ryövärintyttärestä .  Astrid Lindgrenin  klassikko on ennen kaikkea tarina ystävyydestä, mutta kirja kertoo myös rohkeudesta, tasapainottelusta oikean ja väärän välillä, vanhempien rakkaudesta lapsiaan kohtaan, ennakkoluuloista ja lasten oikeudesta kulkea omia polkujaan. Mukana on myös fantastisia ja jännitystä lisääviä elementtejä ilkeiden männiäisten, julmien ajattarien ja hölmöjen kakkiaisten muodossa. Kun Ronja huusi, männiäiset lopettivat hakkaamisen. Sen sijaan Ronja kuuli jotain pahempaa. Ne olivat ryhtyneet kiipeämään kiveä ylös. Ne lähestyivä...
Lue lisää