Tiltu ja Lettu -sarja jatkuu ihastuttavalla Joulujupakalla

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten.
Viime syksynä ensimmäisen osansa saanut Tiltu ja Lettu -sarja jatkuu jouluaiheisella tarinalla Tiltu ja Lettu – Joulujupakka. Eskarilais-Tiltun ja pikkusisko-Letun perheeseen tulee kissanpentu, josta tulee tytöille kovin tärkeä. Lasten leikkimökissä majaileva ja usein kovin raivostuttava pertinjuntti (puutarhatonttu, johon tytöt tutustuvat ensimmäisessä osassa) pistää lusikkansa soppaan kissa-asiassa sillä seurauksella, että Tiltu ja Lettu joutuvat jännittämään kissanpennun kohtaloa. 
- Osaatko sinä puhua? Lettu sai kysytyksi kissalta. 
- Tietysti osaan, Lenni Keinonen vastasi hyvin hämmästyneenä Letun kysymyksestä. Hänen piti ihan pyöräyttää viiksiään pari kertaa ympäri.
Taru Viinikaisen kekseliäs kielenkäyttö ja lämminhenkinen huumori ilahduttivat minua jo esikoisteoksessa, ja tämän Joulujupakka-tarinan myötä olen aivan myyty. Rakastan tätä sarjaa! Osittain ihastukseni johtuu varmaan siitä, että Tiltu ja Lettu ovat samanikäisiä kuin omat lapseni ja heidän sisarussuhteensa muistuttaa aika paljon omien lasteni välejä (vuoroin halaillaan, vuoroin kinastellaan, mutta muu maailma otetaan aina vastaan yhtenäisenä rintamana). Suurin syy kirjaihastukselleni taitaa kuitenkin olla tarinan lempeys ja letkeys, Viinikaisen yllätyksellinen ja kauniisti soljuva kirjoitustyyli sekä Oili Kokkosen yltäkylläinen kuvitus, joka saa minut halajamaan kutsua Tiltun ja Letun leikkimökkiin (se on aika taianomainen paikka).
Kuten kävi sarjan ensimmäisen osan kanssa, myös Joulujupakkaa kuunnellessaan tytöt huusivat aina luvun loppuessa niin että huone raikui: LUE VIELÄ!
Ja minä luin.

Lue myös:

Viikon kirja: Tiltu ja Lettu – Leikkimökin asukas

Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään ...
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee ...
Lue lisää

Viikon kirja: Ronja ryövärintytär

Kuva
Ronja ryövärintytär   odotti pitkään kirjahyllyssämme oikeaa hetkeä tulla luetuksi. Aloitimme kirjan jo kertaalleen viime vuoden puolella, mutta silloin se tuntui lapsista vielä liian hurjalta. Pari viikkoa sitten kuin yhteisestä päätöksestä lapset kysyivät, että ruvettaisiinko nyt lukemaan  Ronjaa , ja mehän ruvettiin! Jos jostain lastenkirjasta voi käyttää sanaa väkevä, niin  Ronja ryövärintyttärestä .  Astrid Lindgrenin  klassikko on ennen kaikkea tarina ystävyydestä, mutta kirja kertoo myös rohkeudesta, tasapainottelusta oikean ja väärän välillä, vanhempien rakkaudesta lapsiaan kohtaan, ennakkoluuloista ja lasten oikeudesta kulkea omia polkujaan. Mukana on myös fantastisia ja jännitystä lisääviä elementtejä ilkeiden männiäisten, julmien ajattarien ja hölmöjen kakkiaisten muodossa. Kun Ronja huusi, männiäiset lopettivat hakkaamisen. Sen sijaan Ronja kuuli jotain pahempaa. Ne olivat ryhtyneet kiipeämään kiveä ylös. Ne lähestyivä...
Lue lisää