Yökoulu ja noidutut tossut – helppolukuinen ja hirvittävän hauska

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten.
Paula Norosen Yökoulu-sarja on yksi niistä uusista ja helppolukuisista lastenkirjasarjoista, joita pienten alakoululaisten iloksi on alettu julkaista viime vuosina. Tänä syksynä sarjasta ilmestyi jo kolmas osa, Yökoulu ja noidutut tossut, jossa prinsessa Lemukki (Lumikin katkeroitunut serkku) punoo kostoa kultaisten tossujen avulla.
Paula Noronen kuuluu niihin kovasti ihailemiini lastenkirjailijoihin, jotka osaavat naurattaa sekä lapsia että aikuisia. Kikatin yhdessä esikoisen kanssa päähenkilöiden harrastuksille, joita ovat esimerkiksi irtokäsityökerho ja veriryhmäliikunta. Näin hassuja aktiviteetteja harrastavat yökoulua käyvät Paavo Zombinen ja Martta Vampyyri. Heitä ja muita yökoululaisia opettaa neiti Kammonen, jolla on eräänä muuten tavallisena kouluyönä oppilaille kimalteleva yllätys: laatikollinen kultaisia tossuja tuntemattomalta lähettäjältä. 
Tossuja ei riitä kaikille, mikä aiheuttaa ensin pahaa mieltä, mutta osoittautuu lopulta onnenpotkuksi, sillä ne oppilaat, jotka sujauttavat jalkaansa kultaiset tossut, joutuvat kostonhimoisen Lemukin pauloihin.
- Hiljaa! Minä olin limainen kuin räkä ja ruskea kuin kakka, enkä koskaan saanut mitään. Lumikki sai kaiken. Minä olen Prinsessa Lemukki! Ja te olette minun seitsemän... no, kuusi kääpiötäni!
Yökoulu ja noidutut tossut -kirjassa ei tavallaan ole pää(täi)tä eikä häntää, mutta viis siitä. Huumoria ja hassunkurisia hahmoja on sitäkin enemmän, ja välillä on rentouttavaa (sekä lapselle että aikuiselle) lukea myös sellaisia kirjoja, joissa syödään jälkiruoaksi räkäkiisseliä.
***
Kirja: Yökoulu ja noidutut tossut
Teksti: Paula Noronen
Kuvitus: Kati Närhi
Kustantaja: Tammi 2018

Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään kiinni. Mutta ei se ollutkaan käsi
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee erityisen läheiseksi Pekan so
Lue lisää

Viikon kirja: Ronja ryövärintytär

Kuva
Ronja ryövärintytär   odotti pitkään kirjahyllyssämme oikeaa hetkeä tulla luetuksi. Aloitimme kirjan jo kertaalleen viime vuoden puolella, mutta silloin se tuntui lapsista vielä liian hurjalta. Pari viikkoa sitten kuin yhteisestä päätöksestä lapset kysyivät, että ruvettaisiinko nyt lukemaan  Ronjaa , ja mehän ruvettiin! Jos jostain lastenkirjasta voi käyttää sanaa väkevä, niin  Ronja ryövärintyttärestä .  Astrid Lindgrenin  klassikko on ennen kaikkea tarina ystävyydestä, mutta kirja kertoo myös rohkeudesta, tasapainottelusta oikean ja väärän välillä, vanhempien rakkaudesta lapsiaan kohtaan, ennakkoluuloista ja lasten oikeudesta kulkea omia polkujaan. Mukana on myös fantastisia ja jännitystä lisääviä elementtejä ilkeiden männiäisten, julmien ajattarien ja hölmöjen kakkiaisten muodossa. Kun Ronja huusi, männiäiset lopettivat hakkaamisen. Sen sijaan Ronja kuuli jotain pahempaa. Ne olivat ryhtyneet kiipeämään kiveä ylös. Ne lähestyivät pimeässä joka puolelta. Ronja kuuli n
Lue lisää