Viikon kirja: Ronja ryövärintytär


Ronja ryövärintytär odotti pitkään kirjahyllyssämme oikeaa hetkeä tulla luetuksi. Aloitimme kirjan jo kertaalleen viime vuoden puolella, mutta silloin se tuntui lapsista vielä liian hurjalta. Pari viikkoa sitten kuin yhteisestä päätöksestä lapset kysyivät, että ruvettaisiinko nyt lukemaan Ronjaa, ja mehän ruvettiin!
Jos jostain lastenkirjasta voi käyttää sanaa väkevä, niin Ronja ryövärintyttärestä. Astrid Lindgrenin klassikko on ennen kaikkea tarina ystävyydestä, mutta kirja kertoo myös rohkeudesta, tasapainottelusta oikean ja väärän välillä, vanhempien rakkaudesta lapsiaan kohtaan, ennakkoluuloista ja lasten oikeudesta kulkea omia polkujaan. Mukana on myös fantastisia ja jännitystä lisääviä elementtejä ilkeiden männiäisten, julmien ajattarien ja hölmöjen kakkiaisten muodossa.
Kun Ronja huusi, männiäiset lopettivat hakkaamisen. Sen sijaan Ronja kuuli jotain pahempaa. Ne olivat ryhtyneet kiipeämään kiveä ylös. Ne lähestyivät pimeässä joka puolelta. Ronja kuuli niiden jalkojen rahinan ja kuuli niiden muminan:
- Männiäiset harmaat, männiäiset kaikki, repikää ja raastakaa!
Ronja on ryöväriruhtinas Matiaksen ainoa lapsi, isänsä silmäterä. Ainoa samanikäinen lapsi koko Matiaksenmetsässä on Birk, mutta tämä on Matiaksen verivihollisen, Borkan, poika. Ronja ja Birk ystävystyvät, mutta joutuvat salaamaan ystävyytensä, kunnes tapahtuu jotain kaameaa: Matiaksen ryövärit vangitsevat Birkin. Seuraa surullinen tapahtumaketju, jonka seurauksena Ronja ja Birk muuttavat asumaan kahdestaan Karhuluolaan.
Melkein kuin pyörryksissä Ronja otti vauhtia ja lennähti yli Helvetinkuilun. Matias näki hänet kesken hypyn ja hänen kurkustaan pääsi huuto. Sellaisen huudon päästävät metsän eläimet kuolemanhädässä, ja veri jähmettyi Matiaksen ryövärien suonissa, sillä pahempaa he eivät olleet koskaan kuulleet.
Kirjan loppu on juuri niin onnellinen kuin lastenkirjalta sopii toivoakin, mutta paljon saatiin jännittää ennen viimeiselle sivulle pääsyä. Ihana, ajaton seikkailukirja! Ihailuni Astrid Lindgrenin kertojataitoja kohtaan syveni taas entisestään Ronjaa lukiessani. Miten moniulotteisia tarinoita ja ikimuistoisia hahmoja hän onkaan keksinyt!
Aikaisemmin Astrid Lindgrenin saduista esitelty Peppi Pitkätossu, Mio, poikani Mio, Se pikkuinen Lotta, Meidän Marikki, Eemelin kootut metkut ja Joulukertomuksia.
***
Kirja: Ronja ryövärintytär
Teksti: Astrid Lindgren
Suomennos: Tuula Taanila
Kuvitus: Ilon Wikland
Kustantaja: WSOY 1981

Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään kiinni. Mutta ei se ollutkaan käsi
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee erityisen läheiseksi Pekan so
Lue lisää