Hyppelihiiri Myökki-Pyökki-metsässä on eläinsatujen aatelia


Hyppelihiiri Myökki-Pyökki-metsässä on yksi viime aikojen kirpparilöytöjäni. Thorbjorn Egnerin 1950-luvulla kirjoittama klassikkosatu kertoo ystävyydestä, rohkeudesta ja yhteen hiileen puhaltamisesta. 
Myökki-Pyökki-metsässä asuu värikäs joukko eläimiä, jotka käyttäytyvät hyvin ihmismäisesti: kulkevat kahdella jalalla ja käyttävät vaatteita. Pienemmät eläimet joutuvat olemaan jatkuvasti varuillaan, etteivät tule syödyksi. Erityisen vaarallinen on Mikko Repolainen, joka havittelee suupalaa milloin Hyppelihiirestä, milloin tämän ystävistä. Pienten lukijoiden iloksi Repolainen saa kuitenkin aina pitkän nenän. Välillä hän nukahtaa saalista väijyessään, välillä joutuu ovelan leipuri-Jänöliinin ja tämän oppipojan höynäyttämäksi. 
Kun Samuli Siili yrittää syödä Mummeli Metsähiiren, tämän lapsenlapsi Martti Metsähiiri hermostuu ja laatii ehdotuksen yhteisestä laista, jota kaikkien metsän asukkaiden tulisi noudattaa. Hän esittelee lain metsän asioista päättävälle Karhuvaarille, ja vaikka Mikko Repolainen, Pöllö ja Samuli Siili vähän nikottelevatkin vastaan, kaikki äänestävät lopulta lain puolesta.
- Joo joo, Mikko sanoi harmissaan, – laske sitten minunkin käpäläni mukaan. Mutta se laki on ihan pöhkö – sen haluan saada sanotuksi.
Uusi laki tuo rauhan asukkaiden keskelle, mutta sitten tapahtuu jotain kauheaa: lähistöllä asuvan maatalon väki sieppaa pienen karhunpentu-Pummelin ja aikoo myydä tämän sirkukseen! Apuun tarvitaan koko metsänväki, ja lopulta kaikkien aluksi pelkäämästä Mikko Repolaisesta kuoriutuukin urhea sankari, jonka nokkeluuden avulla Pummeli saadaan pelastettua. 
Kirjassa on syvällisempien teemojen lisäksi paljon hassua huumoria. Tilannekomiikkaa tarjoilee esimerkiksi kertomus siitä, miten Hyppelihiiri päätyy oravaperheen lastenvahdiksi ja yrittää saada vilkkaita oravalapsia nukahtamaan. Lauluja luritteleva Hyppelihiiri on mielenkiintoinen päähenkilö, sillä hänestä löytyy mukavan luonteen lisäksi ärsyttäviäkin piirteitä: hän on itse liian laiska laittaakseen ruokaa ja kutsuukin itsensä aina sopivasti kylään paikkoihin, joissa tietää ruokaa olevan tarjolla.
Myökki-Pyökki-metsään sijoittuva satu on klassikko, joka kannattaa ehdottomasti lukea lapsille. Meillä kirjasta tykkäsivät kovasti molemmat lapset. Egnerin kotimaassa Norjassa Hyppelihiiri Myökki-Pyökki-metsässä nauttii edelleen suurta arvostusta ja jos olen oikein ymmärtänyt, myös Egnerin säveltämät laulut ovat tosi suosittuja. (Hyppelihiiri ja muut asukkaat puhkeavat vähän väliä lauluun, mikä on yksi syy sille, että haluan nähdä myös elokuvaversion.)
Hyppelihiiren ja tämän kaverusten seikkailut tuovat mieleeni kotimaisen Pikku Siili -kirjan. Siinäkin tarinan ytimessä on ystävyys, rohkeus ja pienempien puolustaminen, ja alun ilkeä kettu muuttuu lopussa kaikkien ystäväksi. 
***
Kirja: Hyppelihiiri Myökki-Pyökki-metsässä
Teksti ja kuvitus: Thorbjorn Egner
Suomennos: Marja-Liisa Alanko ja Eila Kivikk'aho (laulut suomentanut Panu Pekkanen)
Kustantaja: WSOY 1979 (1. painos 1956)

Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään ...
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee ...
Lue lisää

Viikon kirja: Ronja ryövärintytär

Kuva
Ronja ryövärintytär   odotti pitkään kirjahyllyssämme oikeaa hetkeä tulla luetuksi. Aloitimme kirjan jo kertaalleen viime vuoden puolella, mutta silloin se tuntui lapsista vielä liian hurjalta. Pari viikkoa sitten kuin yhteisestä päätöksestä lapset kysyivät, että ruvettaisiinko nyt lukemaan  Ronjaa , ja mehän ruvettiin! Jos jostain lastenkirjasta voi käyttää sanaa väkevä, niin  Ronja ryövärintyttärestä .  Astrid Lindgrenin  klassikko on ennen kaikkea tarina ystävyydestä, mutta kirja kertoo myös rohkeudesta, tasapainottelusta oikean ja väärän välillä, vanhempien rakkaudesta lapsiaan kohtaan, ennakkoluuloista ja lasten oikeudesta kulkea omia polkujaan. Mukana on myös fantastisia ja jännitystä lisääviä elementtejä ilkeiden männiäisten, julmien ajattarien ja hölmöjen kakkiaisten muodossa. Kun Ronja huusi, männiäiset lopettivat hakkaamisen. Sen sijaan Ronja kuuli jotain pahempaa. Ne olivat ryhtyneet kiipeämään kiveä ylös. Ne lähestyivä...
Lue lisää